28. helmikuuta 2018

Helmikuun kuukausikooste

0 kommenttia
 

Helmikuu vierähti ohi niin että heilahti! Näin lyhyessä ajassa ei oikein kummoisempia ole ehtinyt edes tapahtumaan, mutta eiköhän sitä silti lyhyen katsauksen saa aikaiseksi. Helmikuussa kerkesin käymään vain kahdella kunnon kuvausreissulla, mutta toisaalta ulkona on ollutkin viime aikoina niin hirmuisen kylmä, ettei Neela-reppana pärjäisi nykyisellä turkillaan edes takki päällä kovin kauaa palelematta.

Kuukauden päällimmäisenä murheena ovat olleet korvavaivat, joiden takia ramppasimme eläinlääkärissä helmikuun alussa ja uudestaan viikko takaperin. Nyt kuitenkin viikon hypoallergenic-ruokavalion ja kortisonikuurin jälkeen pään ravistelu ja korvien rapsuttelu ovat vähentyneet selkeästi. Niitä kyllä esiintyy edelleen, mutta ehkä vain noin kerran päivässä. Korvien punoituskin on laskenut, eikä korvista ole irronnut enää töhnää niitä puhdistaessani. Josko tämä tästä!

Siilinkari Näsijärvellä 11.2.

Kasvatettuani tanssi-innostustani taannoisessa koiratanssi-workshopissa olemme tanssahdelleet Neelan kanssa huiman 40 neliön kaksiomme lattialla ihan hengästymiseenkin asti. Voisi sanoa, että olen löytänyt Neelan kanssa treenaamisen ilon jotenkin aivan uudella tavalla. Sen sijaan, että tekisimme vähän sitä sun tätä satunnaisesti, olen nyt keskittynyt treenaamaan erityisesti peruutuskuvioita, sivuaskeleita ja käsitargettia perusteellisemmin. Pidettiinpä me lähipuistossa yksi kunnon tokoiluhetkikin tässä taannoin, kun oli vähän lauhempaa. Ja tajusin, miten pätevästi neiti nykyään tekeekään seuruuta!

Lähiseudulta löytyi yllättäen myös kiva ja ennen kaikkea rauhallinen metsä, jossa olemme nyt lenkkeilleet ahkerasti. Odotan innolla lumien sulamista, jotta pääsemme tutustumaan paremmin myös läheisen Kaupin maastoihin. Pari viikkoa sitten lähdimme Neelan kanssa Kauppiin etsimään hiihtolatujen seasta metsässä meneviä polkuja, mutta tuloksena seisoimme umpihangessa jossain keskellä pimenevää korpea vailla yhtäkään näköhavaintoja mahdollisista poluista. Vihaisia hiihtäjiä väistellen palattiin sitten nöyrinä takaisin sivistyksen pariin ja päätin, että noihin maastoihin tutustutaan paremmin vasta keväämmällä. Myös Näsijärven jäät, jonne meiltä kotoa kävelee ihan parissa minuutissa, ovat olleet aika vakio lenkkimesta etenkin aamuisin ja iltaisin, kun siellä ei juurikaan ole muita liikkujia.



Tänään matkustimme bussilla vanhempieni luo viettämään lomaa. Neela sai matkalla tuttuun tapaan paljon kehuja ja ihastuneita katseita. Pikkukoiran kanssa matkustaminen on kyllä niin näppärää, että välillä oikein hirvittää millaista isomman koiran kanssa – saatika kahden koiran kanssa – reissaaminen tulee olemaan. No mutta, mitäpä olisi elämä ilman haasteita! Lomalta odotan ennen kaikkea oikeaan metsään pääsemistä, valokuvausreissuja ja ylipäätään tästä ihanasta rauhallisuudesta nauttimista, joka täällä vallitsee. Harvoin kun Tampereella tulee heitettyä lenkkiä kohtaamatta yhtäkään vastaantulijaa.

26. helmikuuta 2018

Salla Haaviston koiratanssi-workshopin antia

0 kommenttia
Olin viikon takaisessa Salla Haaviston koiratanssi-workshopissa kuunteluoppilaana herättelemässä tanssi-innostustani uudelleen henkiin. Näin viikon jälkeen on hyvä hetki palata muistiinpanojen pariin ja kerrata, mitä kaikkea workshopissa tulikaan opittua.

Päivä oli todella antoisa kuunteluoppilaankin näkökulmasta. Toki kaikkia henkilökohtaisia neuvoja ei kuullut kentän laidalta seuraamalla, enkä valitettavasti ehtinyt jäädä kuuntelemaan ja katselemaan aivan viimeisiä koirakoita. Lähdin kuitenkin kotiin reppu täynnä uutta innostusta, vinkkejä, ideoita ja niksejä! Päivän parasta antia oli ehdottomasti lounastauon yhteydessä toteutettu jutustelutuokio, jonka aikana saimme esittää kysymyksiä Sallalle ja keskustella muutenkin vapaasti lajista.

Minulle suurin kompastuskivi on aina ollut koreografian rakentaminen. Vaikka Neela osaa kasapäin temppuja ja mielessäni olisi jokin kiva musiikki, tuntuu minusta silti, etten tiedä mistä lähteä liikkeelle. Ideat eivät siis todellakaan pulppua päähäni tuosta noin vaan. Tähän liittyen esiin nousi kuitenkin muutama hyvä pointti.

Koreografian rakentaminen
  • Koreografia voi rakentua teeman, tarinan tai tanssin pohjalle.
  • Ohjelmaa voi lähteä työstämään kuuntelemalla musiikin tahteja, soittimia, rytmejä jne.
  • Musiikkiin voi ensin sijoittaa "kohokohdat" ts. päätemput sopiviin kohtiin, ja sen jälkeen miettiä niitä "tylsiä siirtymiä" niiden välille.
  • Kannattaa pitää mielessä, että tuomarit eivät todellakaan tajua kaikkia hienoja ideoita esityksen taustalla. On siis syytä pitää ohjelma teemoineen tai tarinoineen mahdollisimman yksinkertaisena.
  • Hitaalle koiralle ei välttämättä kannata valita mitään reppanamusiikkia, eikä sähäkälle koiralle kovin nopeatempoista poppibiisiä. 

Kyllähän meillä Neelan kanssa olisi aineksia jo vaikka minkälaiseen koreografiaan. Tämän vuoden (löyhät aikarajat ei tuota liikaa paineita :D) tavoitteeksi voisinkin ottaa hömppä-ohjelman valmiiksi työstämisen! Näin talviaikaan ulkona ei oikein viitsi treenalla, mutta se tarkoittaa vain hyvää aikaa miettiä musiikkia ja koreografiaa ennen kevään tuloa ja treenikenttien sulamista. Tamskilla taitaa alkaa koiratanssin alkeiskurssikin lähiaikoina, mutta täytyy nyt pohtia, miten hyödyllistä Neelan vieminen hektiseen halliympäristöön olisi piiiitkän tauon jälkeen. Kisakentillä kun meitä ei kuitenkaan koskaan tulla näkemään.

No mutta. Kirjotin muistiinpanoihini myös hieman spesifimpiä neuvoja ja vinkkejä liikkeiden treenaamiseen ja kisasuoritukseen liittyen. Jos/kun haluan tehdä koiratanssista tulevalle koiralle toisen päälajin, täytyy toki kisasääntöihin, luokkien ohjelmavaatimuksiin yms. tutustua ajan kanssa paremmin.

Treenivinkkejä:
  • Sivuaskeleet voi opettaa lautaa hyödyntäen koiran etutassut laudalla. Sopii eri positioihin.
  • Peruuttaminen: Sivulla peruuttamisessa lähdetään liikkeelle aivan pienistä askelista. Jos koira pakittaa liikaa taakse, käytetään etupalkkaa. Seinä on hyödyllinen oikean linjan opettamiseen. Pois päin ohjaajasta peruuttamiseen voi niin ikään hyödyntää seinää tai jotain muuta "kanavaa". Palkkaa ei kädestä, vaan se heitetään suorassa linjassa (vaikka koira peruuttaisikin vinoon) kohti koiran jalkoja.
  • HTM:ssä myös ohjaajan omalla liikkeellä on merkitystä (esimerkiksi askeleet, liikkumistapa teeman mukaan).
  • Käsiavut häivytetään "tanssilliseksi", ja huomiota kannattaa kiinnittää myös muiden vartaloapujen suuruuteen.
  • Koiraa kannattaa totuttaa siihen, että ohjaaja voi liikkua hassusti, heilutella käsiä, käyttää peruukkia tai olla jossakin "roolissa". Koiran tulisi silti kyetä toimimaan normaalisti.

Kisasuoritus:
  • Koiraa kannattaa opetella lukemaan. Toiset tarvitsevat enemmän virittelyä kuin toiset (ylläri).
  • Kehäänmenossa voi käyttää erilaisia tyylejä koirasta riippuen: seuruutus, lentävä lähtö, koiran jättö kehän reunalle ohjaajan mennessä tervehtimään tuomareita...
  • Tuomareiden tervehtiminen ei ole pakollista, mutta se on suotava tapa.
  • Koiralle kannattaa näyttää rekvisiittojen paikat samalla, kun ne vie kehään. Mahdollista on myös kehäänmeno siten, että koiran kanssa kierretään rekvisiittojen kautta tuomareita tervehtimään.

21. helmikuuta 2018

Voihan korvat!

0 kommenttia

Edellisessä postauksessa mainitsinkin Neelan kutisevista korvista. Käväistiin helmikuun alussa aivan nurkan takana sijaitsevalla Evidensialla näyttämässä korvia, mutta mitään kummempia löydöksiä ei silloin ilmennyt. Kortisonikorvatipat ja ruokavalio ennalleen – sillähän se hoituu. Vaan eipä hoitunut. 

Kortsionikuurin jälkeen oireet vaikuttivat hieman hiipuneen, mutta melko pian etenkin vasemman korvan kutina ja punoitus palasivat kahta kauheampana. Tänään sitten käytiin uudemman kerran näyttämässä Neela-poloisen korvia kivalle eläinlääkäri-tädille (mun mielestä, Neela pelkäsi anyway). Punoitus oli ellinkin mielestä lisääntynyt merkittävästi, ja vasen korvakäytävä oli hieman turvonnut. Korvat erittivät nyt sen verran enemmän, että näytteistäkin saatiin löytymään muutamia hiivasoluja. Haa!


En vaan käsitä, mikä Neelaa nyt allergisoi. Todennäköisesti epäonninen nappulakokeilu sitten laukaisi jonkin yliherkkyyden, ja vaikka Neelan ruokavalio on nyt tismalleen sama kuin ennen tuota nappulakokeilua, niin joku siinä silti edelleen allergisoi. Olin jo etukäteen miettinyt miten haluan toteuttaa mahdollisen eliminaatiodieetin, ja loppujen lopuksi päätös olikin melko helppo. Neelan perusruokavalioon kuuluu sen verran monipuolisesti erilaisia lihoja, että olisi käynyt vähintäänkin hankalaksi mutta myös melko kalliiksi alkaa metsästämään sille jotain riistaa tai Australiasta lennätettyä kengurunlihaa. Mukaan lääkäriltä lähti siis pussi RC:n hypoallergenicia.

Muutoin hoitona menee tällä kertaa tablettimuotoinen kortisonikuuri pitkälle maaliskuuhun ja korvien puhdistus tarpeen vaatiessa. Toivon todella, että näillä keinoilla päästäisiin nyt tästäkin riestasta eroon. Joskus pentuna Neelalla oli ehkä viikon verran jotain vastaavaa kutinaoiretta korvissa, joka sitten parani itsestään ajan kanssa, mutta silti on hiukan hämmentävää, että vielä tämänkin ikäisellä koiralla puhkeaa jokin allergia. Vaikka toki edelleenkin esimerkiksi pienenpienen vierasesineen mahdollisuus korvassa on olemassa. Maalis-huhtikuulle ajoittuvan hammashoidon yhteydessä voi sitten tarvittaessa tutkia korvat syvemmältä tarkemmin, jos oireet eivät helpota.

Saas nähdä, montako eläinlääkärikäyntiä on plakkarissa kun vuosi Tampereella asumista tulee täyteen. Puolen vuoden sisään on tullut kuusi käyntiä jo.