30. huhtikuuta 2018

Huhtikuun kuukausikooste

0 kommenttia
Huhtikuu meni nopeasti pennun saapumista odotellessa ja siihen valmistautuessa. Kävin katsomassa pentuja kahteen kertaan, ja toiseksi viimeisenä viikonloppuna pikku-Viva sitten viimein kotiutui. Koska pentujutuista tulee kirjoiteltua erikseen noihin Vivan viikkopostauksiin, en nyt tässä sen kummemmin paneudu pennun elämään.

Neelan kanssa huhtikuussa ei ollut mitään ihmeempiä. Treenailtiin, lenkkeiltiin ja käytiin yhdellä pidemmällä kuvausreissulla Pyynikillä aprillipäivänä. Lisäksi Neela oli mukanani ollessani kaverillani yötä, ja pääsi tuolla reissulla sitten pitkästä aikaa kulkemaan junalla. Treenijutuissa ollaan keskitytty mm. seuraamisen motivaatioon ja pieneen koreografianpätkään. Lisäksi kauan kaivatut dobotyynyt saapuivat postissa jokunen aika sitten, ja niiden avulla olemme Neelan kanssa ahkerasti jumppailleet. Pennun kotiuduttua jouduttiin maanantaina 23.4. käymään eläinlääkärillä anaalirauhasvaivojen takia, mutta eipä niissä mitään ihmeempää ollut onneksi. Täyttyneet vaan. Korvien kutina on lakannut lähes täysin Barking Headsin nappulaan siirtymisen jälkeen.



Neelan ja pennun yhteiselo on sujunut odotetusti, toisinaan myös odotettua paremmin. Vivan ollessa 7-viikkoinen Neela uskaltautui leikkimään sen kanssa pariin otteeseen. Nyt pennun ollessa hieman rohkeampi ja vilkkaampi ei Neela oikein arvosta päälle hyökkivää pentua. Luonteisekseen se kuitenkin sietää Vivan häsläilyjä pidemmälle kuin osasinkaan odottaa, ja yrittää aina ensin väistää ennen kuin turvautuu murinaan tai rähähtämiseen (joihin Viva ei edes reagoi).

Koirat ovat eri huoneissa kotona, joten molemmat saavat elellä ihan rentoa elämää täällä. Ulkonakin molemmat pääsääntöisesti puuhailevat omiaan, ja pyrin pitämään Vivan mielenkiinnon poissa Neelasta. Ja toki enemmän ulkoillaan vielä erikseen. Kuitenkin esimerkiksi pennun nukkuessa Neela mielellään tutkailee pentuhuonetta ja käy haistamassa pentua. Ja yhdessä ulkoillessa Neela selkeästi yrittää välillä saada kaveria mukaan jahtausleikkiin. Eli hyvällä tolalla asiat ovat.


Yksinolojuttujen suhteen huhtikuu on mennyt todella kivasti! Huhtikuussa Neela oli paljon yksin perehdytys- ja koulutuspäivieni takia, ja nyt pennun kotiuduttua sen yksinolomäärät ovat lisääntyneet luonnollisesti pennun pissa- ym. reissujen ajan. Kovin on hiljaista Audacityn tallenteissa ollut. Toukokuussa alkaa työt, joten yksinolomäärät lisääntyvät vielä entisestään.

Vikana sunnuntaina olin vielä itse koko päivän kuuntelemassa lemmikkien ensiapu- sekä ruokinta- ja lihashuoltoluentoja. Antoisat luennot kaiken kaikkiaan, ja joitakin uusia vinkkejä ja tietojakin tarttui matkaan – etenkin tuon lihashuollon osalta. Vappuaatto vietettiin sitten Koskipuistossa auringonpaisteesta ja juhlatunnelmasta nauttien. Koirat saivat paljon rapsutuksia ja kivaa oli!

28. huhtikuuta 2018

Vivan 7-viikkoiskooste

0 kommenttia
Sunnuntai 22.4.

Sunnuntaina suuntasin aamusta erään toisen pennunottajan kyydillä JAU Areenalle Peatdigger-koirien kasvattipäiville. Seurailin lähinnä Sirke Viitasen tokokoulutuksia, ja matkaan tarttuikin monia hyviä vinkkejä tulevaisuuden varalle. Alkuillasta olikin sitten pentujen haun vuoro. Samalla kyydillä Vivan lisäksi kotiinsa matkasi Kaksi viivaa -sisko eli Bae. Siskokset saivat kivasti toisistaan tukea, ja matka meni Vivan osalta tosi leppoisissa tunnelmissa. Kotona olimme illalla, joten eipä siinä oikein muuta ehtinyt kuin ruokkia hyvällä ruokahalulla syöneen pennun ja seurailla pikkuneidin tutustumista uuteen kotiinsa.

Maanantai 23.4.

Ensimmäisen yön Viva nukkui ihan ok, joskin herätti sitten klo 4:45 kunnon aamuriehulla. Viva vinkui ja ulisi melko paljon, mutta rauhottui kyllä nukkumaankin. Olin aamupäivän töiden perehdytyksessä, joten poikaystäväni ja toinen hoitaja hengaili koirien kanssa kotona sen aikaa. Hyvin oli kuulemma mennyt, ja Neelakin otti tuolla välin pentuun kontaktia! Töistä kotiuduttuani jouduttiin yllättäen iltapäivästä käymään Neelan kanssa eläinlääkärillä, joten Viva joutui heti jäämään hetkeksi yksin. 15 min itki, 45 min nukkui.



Illemmalla sitten päästiin paremmin ajan kanssa tutustumaan toisiimme. Leikittiin, syöttelin nameja, rapsuttelin ja hengailtiin yhdessä pennun huoneessa eli makkarissa. Illalla Viva myös teki ekat tarpeensa ulos, jee!

Tiistai 24.4.

Yön pentu nukkui taas ihan ok – herätti viiden maissa, riehui, ja nukahti uudelleen seiskan pintaan. Käytiin aamusella molempien koirien kanssa viereisessä puistossa, ja syöttelin taas pennulle paljon nameja. Kiva ja rohkea pentu oli!

Aamuruualla vahvistelin palkkasanaa (zip). Sitten vähän riehumista poikaystäväni kanssa, parit pissat ulos ja unta palloon. Roskien viennin ajan koirat olivat keskenään yksin kotona hiljaa, porttien eri puolilla toki. Päivällä "treenailtiin" kontaktin alkeita. Pentu pääsi myös Neelan päivälenkille sylikyytiläisenä mukaan metsään. Siellä olikin sitten hurjan hauskaa ja paljon tutkittavaa! Kotimatkalla pentu nukahti syliin ja ulisi kuin paluumuuttoa tekevä joutsen, jos jostain syystä uni häiriintyi. Illalla Viva oli Neelan lenkin ajan yksin kotona, hiljaa jälleen. Pissa- tai kakkavahinkoja ei päivän aikana tullut, joskin Viva osaa hienosti tehdä tarpeensa sanomalehdelle niin siivoaminenkin on helppoa.



Tällöin tuntui ekaa kertaa, että Viva on nyt todella uusi perheenjäsen. Eka päivä meni omalta osaltani lähinnä ihmeellisessä sumussa ja pohtiessa, että mihinkä sitä on nyt tullut ryhdyttyä... :D Viva myös viihtyi huoneessaan tosi hyvin, nukkui siellä paljon ja kävi ensimmäistä kertaa omaan petiinsä nukkumaan mattojen sijasta.

Keskiviikko 25.4.

Yö oli vähän vaikeampi. Pentu herätti kolmisen kertaa yöllä ja häiriköi uniani repimällä sohvanreunaa. Nukun Vivan kanssa yöt olkkarin puolella sohvalla, jottei turhaan häiritä herkkäunisen poikaystäväni unta. Ylös noustiin varmaan kuuden maissa. Otin pennun sylissä mukaan Neelan aamulenkille puistoon, Neela oli ihan fine ja pentu taas rohkea kuin mikä! Kotona Neela rohkeni jälleen ottaa kontaktia pentuun.

Viva pelkäsi pakastimen lokeron narinaa, joten siedäteltiin sitä sitten nameja syöttämällä. Tutustuttiin myös imuriin. Käynnistettyäni imurin Viva kävi tsekkaamassa kapistuksen ja painui sitten takaisin tyynylleen nukkumaan, hah.



Päivällä käveltiin Mustiin ja Mirriin ostamaan pentupantaa. Sylissä Viva taas ulisi sen minkä kerkesi, mutta minkäs teet kun en autoa omista, niin kävellen on liikuttava. Ja vaikka kuinka Vivan mielestä hänen kuuluisi kävellä itse, niin sylikyydillä silti mennään toistaiseksi.  Liikkeessä Vivaa hieman jännitti, mutta antoi tosi hienosti myyjän laittaa pannan kaulaansa! Kotimatkalla piha-alueella joitakin poikia pelasi pihakorista, ja alkuun Viva jännitti pallosta lähtevää ääntä. Reipastui kuitenkin taas pian ja olisi mielellään halunnut mennä mukaan pelaamaan.

Päivän aikana harjoiteltiin kontaktikävelyä, mikä muuten sujuu Vivalta kuin luonnostaan, sekä omaan nimeen ehdollistumista. Vähän jotain käsittelyharkkaakin. Illalla metsässä tehtiin myös luoksetuloja ja paljon leikkimistä. Jostain lähistöltä kuulunutta koiran haukkua Viva säikähti suuresti, mutta ajan kanssa reipastui.



Painoa Vivalla oli 3,3kg.

Torstai 26.4.

Toin edellispäivänä olkkarin karvamaton takaisin, sillä sille alueelle Viva ei ollut tehnyt lainkaan pissoja eikä siinä lehtiäkään sen puoleen ollut. No, mattoa olikin sitten hurjan kiva repiä ja nyhtää yöllä. Loppujen lopuksi yö meni kuitenkin ihan jees, ja heräsin ennen pentua kello 6:35. Vuhuu! Yön aikana Viva ei ollut edes tehnyt pissoja tai kakkoja sisälle, mutta kerkesi kyllä sitten aamulla lorottaa ennen kuin ennnätettiin ulos. Käytiin taas molempien koirien kanssa puistossa, ja Viva koitti "paimentaa" Neelaa tosi paljon. Päivällä tutustuttiin tasapainotyynyyn lähinnä uusiin alustoihin tutustumismielessä.



Koska oli aurinkoinen päivä, otin pennun jälleen mukaan päiväulkoilulle puistoon. Ja onneksi otinkin, sillä puistossa Neela leikki Vivan kanssa! Sisällä Neela kyllä edelleen kärttyilee, lähinnä varmasti tilan puutteen takia, mutta ulkona se jotenkin vapautui lukoistaan ja aloitti kunnon jahtausrallin pennun kanssa. Olin siinä ihan tippa linssissä, kun mun kärttykoira leikki yhtään kenenkään kanssa ensimmäistä kertaa vuosiin. Puistossa tavattiin dreeveri, jota Viva pelkäsi kovin. Lopuksi tehtiin vielä kontaktikävelyä ja hengailtiin ja nautittiin auringosta ja ruohikon antimista.




Neelan iltalenkin ajan Viva oli 40 min hiljaa yksin. Illalla mentiin sitten kaksistaan tuohon esplanadille leikkimään ja tekemään pientä kontaktikävely- ja istumisharjoittelua. Esplanadin molemmin puolin menee autotiet, mutta Viva ei välittänyt tuon taivaallista ohi kulkevista autoista, rekoista eikä edes hurjaa pärinää pitäneestä moottoripyörästä. Juoksijoita viuhahteli ohi paljon, ja ne kyllä kiinnostivat pentua kovin. Leikit meni kuitenkin kivasti, Viva oli reipas ja kovin iloisen oloinen. Takaisin tullessa tutustuttiin vähän hissiin. Illalla pentu viihdytti itseään riehumalla paljon ja nukahtaminen venyi sen takia itse kullakin.

Perjantai 27.4.

Yö ok, mutta pentu aloitti aamutouhunsa jo viideltä. Myöhään nukkumaan ja aikaisin ylös, jes. Meillä on olkkarissa pitkät pimennysverhot, ja voitte varmaan arvata kuinka kivaa niitä oli repiä kun Viva sellaisen puuhan keksi. Aamulla otettuani Neelan olkkarin puolelle koirat meinasivat taas laittaa ralliksi. Käytiin aamulla yhdessä tuossa metsikössä, jotain leikin tynkää koirilla sielläkin oli. Meillä kulkee junarata tuosta ihan vierestä, eikä Viva (enää) reagoinut junien ääneen mitenkään.



Koirat olivat keskenään yksin neljä tuntia. Neela oli ainakin ollut hiljaa, eikä Audacityyn ollut mitään pennun vinkumistakaan tallentunut. Kotiin tullessani Viva vain nukkui eikä edes reagoinut paluuseeni. Mentiin taas puistoon hengailemaan, ja edellispäivänä tutuksi tullut dreeveri karkasi yllättäen omistajaltaan luoksemme. Neela rähisi joten nostin sen syliin, mutta pentu vastaanotti koiran tällä kertaa iloisesti eikä pelännyt lainkaan.

"Takapihan" puolella joku tamppasi mattoja, kun käytin Vivaa tarpeillaan, ja alkuun pentu oli ihan hämmentynyt ja ehkä hieman pelokaskin kovasta äänestä. Mielenkiintoista kyllä, Viva lähti kuitenkin kovaa kyytiä äänenlähdettä kohti. Illalla pentu pääsi taas sylikyydissä mukaan Neelan iltalenkille. Tällä kertaa kuljeksittiin tuolla kosken lähellä nurmialueella ja käytiin Lidlin edessä hengailemassa, kun poikaystäväni kävi kaupassa. Lenkillä vastaan tuli afgaani, johon Viva kävi tutustumassa ensin iloisesti, mutta yhtäkkiä muisti että ainiin, tässä kohtaa piti pelätä. Muita juttuja joita reissulla näkyi ja kuului oli ihmisten ja koirien lisäksi mm. lentokoneen ääni, leikkivät lapset, leijaileva heliumpallo ja kirkuvat lokit.

Pissa- ja kakkavahinkoja sattui päivän aikana useampi, lähinnä omaa laiskuuttani. Puuhakkaan päivän jälkeen pentu simahti yöunilleen jo ysin maissa.

Lauantai 28.4.

Viva heräsi kuudelta riehumaan. Nyhti mattoa, jyrsi lattialistaa, repi verhoja ja puri käsiäni, kun nostin pentua pois ja tarjosin jotain muuta puuhaa tilalle. Sain sentään kahdeksan tunnin unet, kun Viva oli edellisiltana nukahtanut niin aikaisin! Aamusella pentu oli yksin Neelan lenkin ajan, mitä ilmeisemmin hiljaa kun nukkui tullessamme kotiin. Tehtiin vähän häkkileikkiä, tajusi jutun juonen tosi pian. Tarjosi paljon myös istumista ja katsekontaktia, kun niitäkin ollaan vähän tehty. Tosi lyhyitä nuo pennun "treenihetket" ovat, ehkä kokonaisuudessaan pari minuuttia. Tehokkaita kyllä pennun väsyttämiseen.



Käytiin kympin maissa pihalla, ja Viva sai siellä hepuloida oikein kunnolla. Sisään palattuemme sillä jäi riiviömode päälle ja se sitten puri käteni ja ranteeni verille, kun menin väärään aikaan sörkkimään käteni lattiatasolle. Villin jälkeen Viva kuitenkin nukkui sitten (onneksi) yhtä soittoa neljä tuntia, klo 10-14. Tuossa välin imuroin taas, pentu heräsi katsomaan ja painui heti takaisin unille.

Päivällä lähdettiin Koskipuistoon hengailemaan ja ihmisiä katsomaan. Tammerkosken toisella puolen oli joku musiikkitapahtuma, ja sieltä kuului kivasti meteliä. Viva ei kuitenkaan välittänyt ihmisistä tai äänistä tuon taivaallista! Tehtiin lähinnä kontaktijuttuja. Viva on ihan huippu kontaktikävelyssä. Hakee kontaktia luonnostaan ja pysyy mukana. Meitä kävi moikkaamassa pari naista ja lapsi, joista lasta Viva vähän jännitti. Pyysin lasta tarjoamaan namia pennulle, ja Viva söikin lapsen kädestä ihan ok. Naiset olivat kuulemma ihmetelleet että voiko Viva edes olla pentu, kun se niin pätevästi otti kontaktia muhun ja teki hommia ja leikki mun kanssa. Voihan pätevä pentu!



Hetken päästä pällistelemään tuli myös kolmen miehen porukka, joihin Viva suhtautui aika neutraalisti. Meni moikkaamaan, ehkä vähän ujosteli, muttei pelännyt kuitenkaan. Mulla oli Neelakin mukana, ja tein sitten välillä sen kanssa juttuja siten että palkkailin kauempaa tai pidin Vivaa sylissä esim. seuruupätkien aikana. Pari viime päivää Neela on ollut pennulle vähän kylmä, joskin haisteli taas vaivihkaa pentua kun tämä keskittyi johonkin muuhun. Koirat on mulla muutoin kyllä kotona portin eri puolilla, jottei tila käy Neelalle liian ahtaaksi tai Viva joudu liikaa kokemaan Neelan kärttyilyä.

Illalle ohjelmassa on pientä puuhailua ja yksinoloa saunomisen ajan.

Yhteenveto

Vivan lempinimet terroristi, joutsen, paholainen ja jyrsijä tiivistää hyvin ekan viikon tunnelmat. Terroristi siksi, että se terrorisoi meitä omistajia sen minkä ehtii nuolemalla ensin söpösti kasvoja ja sitten yhtäkkiä arvaamattomasti iskemällä hampaansa kiinni kaulan herkälle iholle. Tai hyökkäämällä nilkkojen kimppuun. Tai käsien. Joutsen siksi, että Viva kuulostaa sylissä ulistessaan ihan joutsenelta. Se siis tosiaan ei pahemmin välittäisi tuosta sylimatkailusta, ja ulisee sitten protestiksi. Paholainen siksi, että Viva näyttää terävine pystykorvineen ihan pirulta. Vivan isän virallinen nimi on Dare Devil enkä yhtään ihmettele, mistä se on nimensä saanut... Ja jyrsijä siksi, että en ole ihan varma ostinko bordercollien vai jyrsijän. Viva vetää vertoja jyrsimistaipumuksessaan jopa mun lapsuudenaikaisille gerbiileille.

No joo, ihan kivasti tämä eka viikko on mennyt. Ollaan tutustuttu toisiimme ja Viva on kunnolla sopeutunut. Alun kriisistä on päästy yli ja Viva on kyllä jo nyt ihan hurjan rakas pieni koiranalku. Lutunen aina silloin, kun se ei tuhoa mitään tai pure käsiä. Ja nukkuessaan ihan älysöpö hassuine asentoineen. <3 Huomenna Vivan ikämittari pyörähtää kahdeksaan viikkoon, ja seuraavan kuukauden aikana tehdään sitten kunnon sosiaalistamistsemppi! Tässä keskustan liepeillä ja työmaan vieressä asuessa sosiaalistamista tosin tapahtuu kuitenkin lähes itsestään, ja esimerkiksi kaikkiin mahdollisiin ääniin pentu tuli tottuneeksi varmaan jo ekan päivänsä aikana.

Puuh, sellainen pläjäys oli meidän eka viikko yhdessä! Kuulostaa siltä, että hirveän paljon on ollut jo kaikkea puuhaa. Ja niin kyllä onkin, mutta juuri sopivissa määrin pennulle. Tulevia viikkoja kohti!

19. huhtikuuta 2018

Viva La Vida

0 kommenttia
Alkuperäinen tarkoitus oli julistaa pennun nimi vasta sitten, kun pentukin saapuisi (kuten alkuperäinen tarkoitus oli myös pitää koko pentuhomma salaisuutena siihen asti... ), mutta kuinkas kävikään. Sormet syyhysivät päästä päivittämään blogi ajan tasalle heti. Nimeksi valikoitui Viva, ja vaikka kyse onkin "vain" koiran nimestä, nimen taustalla on mulle ihan valtava merkitys.

¡Viva! ['vi:.va],

1. Hooray!
2. Long live

Nimi juontaa juurensa alun perin Coldplayn Viva La Vida -biisistä, joka on ollut mulle aina tosi tärkeä ja kylmät väreet aiheuttava. Sen julkaisusta tulee tänä vuonna tasan kymmenen vuotta. Laulusta tulee mieleen ihanat lukiomuistot, kun fiiliksissä soitin sitä auditorion flyygelillä ja elin täysillä kiinni siinä hetkessä. Tai kun elämä tuntui kaatuvan päälle, pystyin sulkemaan itseni ulkomaailmasta ja keskittymään hetkeen tätä biisiä kuuntelemalla. Eläköön elämä, eläköön toteutuneet haaveet. Eläköön pentu!


Biisin alussa on laini "Seas would rise when I gave the word"  ja tämä pentuehan kantaa meriteemaista nimeä – kuten myös Vivan virallinen nimi on Sea. Vaikka Viva La Vidan sanat muuten viittaavatkin lähinnä uskontoon, tuntuu tämä pienikin yhteensopivuus minulle merkittävältä.

Kolme yötä ja saan pikkuisen Vivan kotiin. Kolme yötä.

17. huhtikuuta 2018

Pari pentuvideota

0 kommenttia
Muutama pentuvideo viime sunnuntailta. Ekalla videolla Flyer eli mun pentu vilauttelee jo melkoista kropanhallintaa. Pitäsiköhän sittenkin vaihtaa nuo tokosuunnitelmat aksaan?  No, aika näyttää mitä kaikkea tästä puuhakkaasta neidistä vielä kehkeytyykään. Videoilla taas turhaa taustahöpinää, eli ei maksa vaivaa laittaa ääniä päälle.





Päivät kuluu kyllä hi-taas-ti. Vielä viisi yötä. Plaaah. Onneksi sentään voin looppina katsoa näitä videoita ja fiilistellä sitä, että täällä ihan oikeasti vilistää kohta yhteensä kahdeksan tassua neljän sijaan.

16. huhtikuuta 2018

Peatdigger Sea

0 kommenttia


Kävin eilen moikkaamassa pentuja vikaa kertaa ennen tulevan sunnuntain pennunhakureissua. Tyypit olivat taas kasvaneet ihan silmissä! Meille tulee Flyer eli viralliselta nimeltään Peatdigger Sea. Aivan valloittavan ihana ja kaunis tyttö. Kutsumanimeä pitää vielä hieman makustella, mutta eiköhän senkin suhteen valinta ole jo tehty.



Sylissä Flyer nuoli koko naaman läpi. Sitten vähän parvekkeella rallattelua, pientä paimennuskäytöksen osoittamista eli aikuisten koirien alkeellista kyttäilyä ja lopuksi ulkoilua Curt-veljen kanssa. Ulkona Flyer oli todella reipas, tutki peltoa ja irtosi meidän luota rohkeasti kauemmaskin. Flyer on hieman esimerkiksi Kaksi viivaa -siskoaan rauhallisempi, joten pentu on varmasti nappivalinta meille.


Yhteistä matkaa pennun kanssa odottaen. ♥

12. huhtikuuta 2018

10 päivää

0 kommenttia
 

Nimittäin pennun tuloon! Nyt jos koskaan homma alkaa toden teolla konkretisoitua, ja fiilikset vaihtelevat malttamattomasta innosta epävarmuuteen ja pelkoon. Hankinnat ovat nyt tehty ja kaikki alkaa olemaan käytännössä valmista pennun saapumiseen. Nimi on jo keksitty ja kursseille ilmoittauduttu!

Huomenna pennut sirutetaan, ja kasvattaja päättää kenelle kukin pentu menee. Ihan hurjan jännää. Koko pentuprojekti tähän asti on ollut muutenkin todella ainutlaatuinen kokemus. Neelaa ottaessa olin kovin nuori ja täysin kokematon, ja pentujen tuoksu huumasi minut niin, että kotiin lähti pentu ensimmäisestä ja ainoasta pentueesta jota kävimme katsomassa. En sano että katuisin noita hätiköityjä päätöksiä, mutta nyt kun tietoa ja taitoa on kertynyt vuositolkulla enemmän, kasvattajiin, yhdistelmiin ja itse pentuihinkin on suhtautunut jotenkin paljon "analyyttisemmin".


Vaikka pääosin fiilikset ovat toki iloisia ja odottavia, ailahtelee mieliala välillä myös sinne huolen ja pelon suuntaan. Mitä jos koiralla todetaankin ocd? Mitä jos arki aran koiran ja vilkkaan pennun kanssa käykin ihan mahdottomaksi? Mitä jos joskus tulevaisuudessa käy vahinko, ja isompi koira satuttaa tahallisesti tai vahingossa kääpiökokoista Neelaa? Mitä jos Neelan yksinolo-ongelmat pahenevat jälleen? Mitä jos minulla on kohta kaksi haukkuvaa koiraa? Mitä jos aika ei riitäkkään siten, kuin haluaisin? Mitä jos epäonnistun jotenkin koiranomistajana ja -kouluttajana? Mitä jos, mitä jos?

Onneksi opiskelualani – psykologian – myötä tiedän, että kyseisenlaiset, hieman irrationaalisetkin pelot, ovat normaaleja tilanteessa, johon liittyy suuri muutos. Koska sellainenhan tämä on: suuri elämänmuutos. Pennun saapumisen jälkeen en voi enää "perua" tai palata edelliseen elämään, vaan elämäni toden totta muuttuu. Tätä muutosta olen kovasti odottanutkin, mutta pelottaa se piru vie silti. Tokihan kaikenlaiset realistiset riskit pitää tiedostaa, ja niihin pitää osata olla varautunut edes ajatuksen tasolla. Sanottakoon kuitenkin, että isompi ongelma minulle on ollut olla antamatta hassuille peloille ja epävarmuuksille liikaa valtaa.


Sunnuntaina käyn kolmannen ja viimeisen kerran moikkaamassa 6-viikkoisia pentusia. Sitten kun seuraavan kerran tapaamme, lähteekin kotiinviemisinä mukaan yksi huikea pikkutyyppi.