Toukokuun kuukausikooste

Tänään on aika sanoa heipat toukokuulle ja kääntää katse kohti kesäkuukausia. Noin tiivistetysti toukokuu oli pentua, pentua ja pentua. Neelasta on turha sen kummemmin koittaa edes kirjoittaa, sillä aika töiden ja pennun ohella ei vain riitä Neelan kanssa peruslenkkeilyä ja treenihömppäilyä kummempaan. Vähään tyytyvä pikkukoira on silti pysynyt sangen tyytyväisenä, kun se on päässyt lähes päivittäin rantaan kahlaamaan ja puuhailemaan vesileikkejään sekä saanut sohvalla paljon hellyyttä ja rapsutuksia.

Viva on ollut meillä nyt yli kuukauden. Millaista yhteiselo pennun kanssa on sitten ollut? Tuntuu, että elämä on helpottanut ihan parin viime viikon aikana todella paljon. En väitä Vivan ensimmäisten viikkojen kotona olleen mitenkään erityisen rankkoja, mutta kun samaan saumaan osui vielä uusi työpaikka ja ylipäätään kesätöiden mukanaantuoma elämänrytmin muutos (opiskelijana kun on tottunut elämään melko vapaasti), niin kyllä sitä muutamia hermoromahduksia tuli koettua ja itkua väännettyä.

Suurimmaksi osaksi helpotusta arkeen ovat tuoneet kolme asiaa. Ensinnäkin, Viva on oppinut melko hyvin unirytmimme. Se rauhoittuu noin kympin aikaan nukkumaan ja alkaa heräilemään yleensä tasan seiskalta. Kyllä se toisinaan öisinkin puuhailee, mutta ei mitenkään äänekkäästi eikä varsinkaan minkään kiellettyjen juttujen parissa – onneksi! Töistä palautumisenkin takia riittävän unen saaminen on minulle todella tärkeää, joten se, että saan vihdoin nukkua yöni hyvin, on parantanut elämänlaatua ihan mielettömästi.

Toisekseen, Viva on jo melko hyvin sisäsiisti. Toki vahinkoja tulee päivittäin (riippuen kuinka aktiivisesti itse olen kiikuttamassa pentua ulos) ja öisin vähintään yhdet pissat ovat ilmestyneet lattialle, mutta joka tapauksessa kehitys aiempaan on ihan valtava. On todellakin kuin eri maailmasta aloittaa aamu vain kiikuttamalla pentu tarpeilleen ulos, kuin siivota yön jäljiltä lattialta kolmet kakat sekä neljät pissat ja kirota, kun ulos ei yrityksestä huolimatta tehdä mitään. Sanomalehtiä meillä ei ole lattialla enää ollenkaan, ja pari mattoakin uskalsin jo tuoda tupakeittiön puolelle parisen viikkoa sitten. On kivempaa asua kodin näköisessä kodissa kuin jossain narkkariluolan näköisessä läävässä.


Kolmanneksi elämää on helpottanut ylipäätään se, että Viva kasvaa, kehittyy ja viisastuu koko ajan. Se voi hengailla jo koko kämpässämme, se ymmärtää kieltoja ja muuta "arkipuhetta", se ei roiku lahkeissa (lukuuottamatta villejä) ja se on sosiaalisesti niin taitava, että se osaa jättää Neelan rauhaan tai haastaa sitä leikkiin ihan tilanteen ja Neelan fiiliksen mukaan. Voin kyllä jo nyt sanoa, että Vivasta tulee aikuisena ihan satavarmasti arjessa todella mutkaton ja mukava koira! Mukava ja mutkaton se on jo nyt, mutta tokihan pennun arkeen kuuluu aina ne omat pienet pentupuuhailunsa 

Lisäksi omaa jaksamista uudessa elämäntilanteessa on edesauttanut se, että poikaystäväni on jeesinyt Neelan kanssa tosi paljon. Tullessani myöhään töistä kotiin minun ei tarvitse stressata siitä, ettei Neppis olisi saanut tarpeeksi liikuntaa tai aktiviteettia, kun se on päivän aikana päässyt yleensä tunneiksi lenkkeilemään ja rantaan kahlailemaan. Toisaalta toukokuuhun on mahtunut kivasti vapaapäiviä ja vähän saikkuakin, joten olen päässyt viettämään molempien koirien kanssa kunnon puuhapäiviäkin.

Ylipäätään olen nyt aika onnellinen. Toisen koiran hankkiminen oli yksi parhaista päätöksistä aikoihin. Kahden koiran omistaminen alkaa tuntua ihan luontevalta jutulta ja Neelakin selkeästi omaksuu pennun jo osaksi laumaa – vaikkei Vivan lähestymisyrityksistä aina niin pidäkään. Tänään iltakävelyllä koirien haistellessa vierekkäin samaa ruohoplänttiä ja nukahtaen myöhemmin kotona samanlaiseen kylkiasentoon sain taas tajuta sen, miten hyvin kaikki on tähän asti sujunut ja miten hyvä malliopettaja Neela on ollut pennulle monessakin asiassa.



Ja että miten kaksi niin erilaista voi silti olla niin samalla tavalla rakkaita. Siinä missä Neela tervehtii minua rauhallisesti hieman kättä lipaisten ja häntää heiluttaen, rynnii Viva kohti kasvoja niin että sattuu, ja koko pennun hytkyessä onnesta se tulee samalla repineeksi tassuillansa hiuksia, ja nuollessaan kasvojani se puraisee yhtäkkiä poskesta. Mutta se on vain hupsu Viva, joka on vain niin kertakaikkisen täynnä iloa ja onnea.

Toukokuussa koirat toivat jokaiseen päivääni hymyä, iloa ja naurua: hyvin käyttäytyvä ja rauhallinen Neela tuomalla arkeen helppoutta, tasapainoisuutta ja selkeitä rutiineita, ja touhottava elämäniloinen pentu lisäämällä arkeen ripauksen niitä hassuja, pentumaisia kommelluksia.

Vivan 11-viikkoiskooste

Sunnuntai 20.5.

Paino 5,7 kg.

11-viikkoissynttärien kunniaksi käytiin aamulla kunnon metsäreissulla. Polun varrella oli hiekkakenttä, jossa tehtiin vähän kontaktijuttuja. Työpäiväni ajan koirat olivatkin sitten taas poikaystäväni kanssa kotosalla. Viva oli ollut lähemmäs kolme tuntia hiljaa yksin, kun Neela oli päässyt kunnon lenkille.


Illalla aloitin Vivan matolääkekuurin Axilurilla. Pennun masu ei reagoinut lääkkeeseen mitenkään kummemmin.

Maanantai 21.5.

Aamulla ulkoiltiin viereisessä metsikössä, jossa vastaan pelmahti kolme (Neelalle kovinkin tuttua) jänistä. Ja arvatkaa mitä? Pentu luopui jäniksistä jätä-käskyllä! Jätä-käsky on meillä tällä hetkellä varmaan vahvin käsky ja hyvä niin. Paria namiluopumistreeniä lukuunottamatta ei olla kummemmin treenattu sitä, vaan se on vahvistunut arkisissa tilanteissa kuin itsestään. Palkkailin pentua sitten rauhallisesta käytöksestä ja kontaktista minuun. Jatkettuamme matkaa pentu luopui vielä vastaantulevasta koirakostakin! Ohittaja huikkasi, että onpa mulla hyvin käyttäytyvät koirat. Joo, aina toisinaan kun nakkia on matkassa ja korvat unohtuneet koirilla päähän 

Koirat jäi taas yksin kotiin pienen reissun ajaksi. Tällä kertaa Neela oli haukkunut pari vartin pätkää, mutta syyksi paljastui sen yllättävä kakkahätä. Viva oli kovin väsynyt tullessamme kotiin, eli ilmeisesti se ei ollut sitten kyennyt rauhoittumaan nukkumaan Neelan vouhkatessa viereisessä huoneessa. Hiljaa se kuitenkin oli ollut.

Päivällä käytiin venerannassa koiria kahluuttamassa. Vivakin vähän innostui kahlailemaan. Reissun jälkeen pentu pääsi ekalle pesulleen. Vähän se arasteli suihkua ja vettä, mutta antoi kuitenkin ihan kivasti pestä. Pyyhkeellä kuivaaminen sen sijaan oli huisin kivaa.


Illalla ohjelmassa oli taas vauvaryhmän tunti, jossa tälläkin kertaa mm. kuunneltiin erilaisia ääniä. Viime kerralla äänet olivat vähän jänniä, mutta tällä kertaa Viva ei välittänyt niistä mitään. Erilaisista esineistä ainoastaan imuri oli jännittävä, mutta vastaanotti namia kuitenkin mielellään. Osallistujilla oli mukana myös lapsia, niin lapset pääsivät sitten juoksemaan treenitilassa koirakoiden ohi. Tämä oli tosi hyvä harjoitus Vivalle, sillä juoksijoista se on ollut jonkin verran kiinnostunut ja haluaisi lähteä perään. Harjoituksessa malttoi kuitenkin pitää kontaktia ja syödä namia.

Tiistai 22.5.

Päivällä kasailimme uutta sohvaa, ja Viva olisi ihan hirveästi halunnut olla hommassa mukana. Protestoi sitten mölisemällä portin takana.

Ulkoiluiden lisäksi päivän ohjelmassa oli kosketusalustaharkkaa, joista 3. sarja on videolla. Parin ekan sarjan aikana pennulla ei oikein sytyttänyt, joten annoin pennun levätä ja tein sitten välissä Neelan kanssa yhden sarjan kosketusalustaa. Ja kas, sitten pentukin niin maireasti näytti osaavansa homman. :D Käskysanaksi valikoitui touch. Vähän sattui mokia palkkaamisen kanssa, kun en tuolta yläviistosta kunnolla nähnyt, koskettiko pentu tassullaan alustaa vai ei.

Treenien yhteydessä tehtiin myös oman vuoron odottamista siten, että teimme Neelan kanssa jotakin Vivan sarjojen välissä ja palkkailin pentua samalla rauhallisesta odottamisesta.



Illalla ulkoillessamme pentu vetäisi sellaiset hepulit, että se juoksi suoraan Neelan päälle ja yritti jatkaa tätä samaa useamman kerran. No, arvaatte varmaan ettei Neela oikein ilahtunut tästä. Kotiin selvittyämme Neela sitten kyräili pennulle jatkuvasti, hyökkäili kohti ja murisi, vaikkei Viva ollut edes aikeissa tulla lähelle. Sinänsä ihan ymmärrettävää käytöstä eikä Viva kyllä liiemmin noista varoitteluista välittänyt, mutta pidin koirat loppuillan kuitenkin visusti erillään. Seuraavana aamuna tilanne oli taas normalisoitunut.

Keskiviikko 23.5.

Heräsin yöllä Vivan oksentamiseen. Pentu oli ehtinyt syödä oksennuksensa, joten syy tuolle jäi hieman epäselväksi. Ehkä myös matolääkekuurilla saattoi olla vaikutusta asiaan.

Aamulla ja päivällä ei ollut mitään kummempaa ohjelmaa. Illemmalla matkattiin sitten bussilla Kangasalle Taidoggaan pentukurssille. Tehtiin käsikosketuksia ja alustatreeniä, joista molemmat olivat Vivalle uusia juttuja – mutta molempien idean se myös tajusi nopeasti. Päästiin jo treenien aikana tekemään käsikosketuksissa kädelle hakeutumistakin. Käskyksi käsikosketukseen valikoitui luovasti käsi. Ja alustatreenissä käskyksi valitsin petiin. Alustalle kohdentamisessa on vielä hakemista, mutta tässä minun vain pitää keskittyä palkkaamaan petin takareunaan, niin kyllä pentu sitten ajan kanssa hakee paikkansa lähemmäs maton keskustaa.

Torstai 24.5.

Viva oksensi taas yöllä, tällä kertaa ehdin herätä siten ettei se ehtinyt syödä oksentamaansa. Joku mystinen möykky se oli – eipä sentään onneksi myrkytetty, kun pentu oli ja on vieläkin elämänsä voimissa (kop kop).

Painoa pennulla oli n. 6 kg.

Aamulla tehtiin ulkona vähän kontaktikävelyä ja käsikosketuksia. Päivällä käytiin taas rannalla hengailemassa koko porukalla. Sitten koirat jäivät pariksi tunniksi keskenään kotiin, ja hiljaista oli taas ollut. Illalla Viva haukkui iltahepuliensa yhteydessä ensimmäistä kertaa! Se siis koitti haastaa Neelaa leikkimään, ja murinaa se on tuossa tilanteessa jo aiemmin pitänyt. Kun Neela vaan tuijotteli muualle ja vältteli pentua, Viva sitten päätti haukahtaa että leiki nyt helkkari sentään. No ei leikkinyt siltikään.

Illalla treenailtiin taas käsikosketuksia ja alustaa. Näistä videot alla.




Perjantai 25.5.

Aamu-ulkoilun jälkeen treenailin koirien kanssa vuorotellen. Vivan kanssa makuuharjoituksia (videolla) ja käsikosketuksia, Neelan kanssa vaan jotain hömppää, niin että sain palkattua Vivaa rauhallisesta odottamisesta. Malttoi tosi hyvin.



Muutoin perjantain ohjelmassa oli rannalla hengailua (ja yksi molskahtaminen veteen), kotosalla oleskelua työpäiväni ajan ja illalla taas mattotreeniä, namien etsintää sekä käsikosketuksia. Ulkona tehtiin vielä luoksareita. Pentu touhuili vielä melko myöhään illalla, mutta antoi kuitenkin nukahtaa rauhassa ihmisten aikoihin.

Lauantai 26.5.

Aamusella käytiin puistossa ja rannalla, ylläri. Kovasti Viva nykyään yrittää haastaa Neelaa leikkiin mukaan, ja välillä sen meno kävi liiankin rajuksi (hyökkäili Neelan päälle, yritti napsia hännästä), niin piti ottaa pentua syliin tai hihnaan rauhoittumaan. Ulkoilun ohessa tehtiin myös paljon luoksareita komma-käskyllä. Muutoin koirille on luvassa aika iisi päivä, kun olen töissä iltaan asti.

Ihan uskomatonta, että Viva täyttää huomenna jo 12 viikkoa. Vaikka voin sanoa odottavani suuresti sitä hetkeä, kun pentu ei enää raatele käsiä verille tai pissaa verhojen päälle (tai ylipäätään sisälle) ja että se osaisi vähän enemmän elämän perustaitoja, välillä silti ihan hirvittää, miten nopeasti tämä pikkupentuaika lipuukaan ohi. Viisi viikkoa on jo yhteistä matkaa kuljettu.

Vivan 10-viikkoiskooste

Sunnuntai 13.5.

Äitienpäiväreissusta kirjoittelinkin jo hieman edelliseen koosteeseen. Vivan mielestä vanhempieni takapiha oli maailman kivoin juttu: sieltä löytyi vaikka mitä kaiveltavaa, tutkittavaa ja haisteltavaa. Pentu tapasi myös monia sukulaisiani, joihin kaikkiin se suhtautui reippaalla ja sosiaalisella asenteella.

Illemmalla puuhailtiin pihalla vähän paikallaolo- ja kontaktiharkkaa, videot ohessa. Oli niin kätevää vaan napata palkat mukaan ja mennä takaovesta aidatulle pihalle treenaamaan!


Tutkiessaan Neelan ulkolelulaatikkoa Viva yllättäen säikähti niin paljon, että se pinkaisi hurjaa kyytiä sisälle huoneeseeni sängyn alle. Kutsuin sen sieltä sitten pois ja tarjosin ruokaa laatikon läheisyyteen ja lopulta suoraan laatikkoon, niin että pentu pääsi pelostaan yli. Hassuja asioita ne voivatkin säikähtää.  Helteen hellittäessä illalla käytiin vielä läheisellä lenkkipolulla ulkoilemassa ja kuvailemassa.



Maanantai 14.5.

Yönsä Viva nukkui varmaan parhaiten ikinä. Pihalla hengailu lienee tarjosi pennulle niin paljon virikkeitä, että ei ollut syytä nousta yöllä puuhailemaan. Päivän pääohjelmassa oli metsäreissu labbispentu Metkan kanssa. Reissu meni jees, joskin Viva koitti härnäillä Metkaa ja Metka isompana pentuna taas oli leikeissään kovin raju, joten leikkikaveriksi Metkasta ei vielä Vivalle ollut. Kotosalla sitten Metkan omistaja teki vähän käsittelyharkkaa pennulle.


Illalla omien ohjelmeni jälkeen treenailtiin taas vähän malttamista. Tarjottuani koirille iltaruuat pakasterasioista Viva keksi, että rasiahan on ihan huippulelu. Se pomppi rasia suussa luutansa syövän Neelan ympärillä ikään kuin viestittäen "Hähää katos mikä mulla on, sulla ei ookkaan näin hienoa rasiaa!!" Parhaimmat palat eivät tallentuneet videolle, mutta alla nyt jotakin pennun rasiapuuhailuista.


Tiistai 15.5.

Tiistaina matkattiin bussilla takaisin kotiin Tampereelle. Viva oli ensimmäistä kertaa kaukoliikenteen bussissa, ja pätevästi olikin: nukkui koko matkan, kuten myös Neela. Kotiin päästyämme riensin itse töihin, joten sen kummempaa ohjelmaa päivä ei sitten sisältänytkään. Molemmat koirat olivat kuitenkin kuulemma olleet ihan rättiväsyneitä koko päivän. Reissaaminen väsyttää!

Keskiviikko 16.5.

Aamun ulkoilun jälkeen koirat jäivät viideksi tunniksi yksin kotiin. Hiljaista oli ollut kummankin osalta.

Illalla lähdettiin sitten pennun kanssa tutustumaan keskustan vilinään. Kierrettiin Keskustorin kautta Hämeenkadun kulmalle, jossa tehtiin lähinnä rauhoittumista. Matkoilla treenailtiin myös (ihmisten) ohituksia, jotka sujuivat hyvin grilliltä ostetun nakin voimin. Muutoinhan Viva rakastaa ihmisiä niin paljon, että haluaisi moikata ihan jokaisen...

Kotosalla sitten vielä vähän käsittelyharkkaa, lähinnä hampaiden katsomista ja tassujen koskettelua.



Torstai 17.5.

Paino 5,2 kg.

Torstai oli kunnon lepopäivä molempien koirien osalta. Ei sitten niin yhtään mitään uutta ja ihmeellistä. Ulkoiltiin läheisessä metsikössä ja illalla puuhailtiin vähän häkkitreeniä.

Perjantai 18.5.

Ja perjantai olikin sitten kunnon puuhaperjantai sanan varsinaisessa merkityksessä!

Aamulla ulkoiltiin koko porukalla läheisessä puistossa. Koirat jäivät kotiin keskenään meidän Ikea-reissun ajaksi, ja hiljaista oli taas ollut. Päivällä lähdettiin sitten moikkaamaan tuttua kelpie-pentu Jediä! Pennut kasvaa ja leikit sen kuin hurjistuu (videolla tosin ihan vaan loppuhengailut)  Matkat taittui taas bussilla, eikä niissä ollut Vivan suhteen mitään ihmeellistä. Se on jo ihan tottunut city-koira.



Parin tunnin välinokosten jälkeen lähdettiin sitten uudestaan reissuun. Tällä kertaa Viva uskalsi ekaa kertaa kiivetä itse bussiin! Sen mielestä bussi on siis ollut tosi jees paikka, mutta bussin sisääntulo kuitenkin hurjan jännittävä. Nyt namien avustuksella se viimein uskalsi itse tulla sisään.

Käveltiin ympäriinsä keskustassa. Viva vähän säikkyi perässä raahattavaa matkalaukkua, mutta onneksi matkalaukkutyyppejä tulikin useampi niin pääsin sitten palkkailemaan pentua. Reipastui nopsaan.

Seuraava etappi oli Koskikeskus, jossa alkuun tehtiin aulassa vähän rauhoittumisjuttuja ja pentu sai myös rapsutuksia ohikulkijoilta. To be honest, olin itse aika hämmentynyt siitä miten lungisti Viva kulki Koskarin käytävillä: ihan jeejee-asenteella ja häntä heiluen. Meitä tuli myös moikkaamaan mies, joka istui pyörätuolissa. Tosi hyvää sosiaalistamista pennulle. Alkuun Viva vähän ihmetteli härveliä, mutta tajutessaan että sen kyydissä istuu ihminen, ratkesi pennun riemu ja kivaa oli.


Koskarin jälkeen hengailtiin hetkinen Koskipuistossa (odottaen pennun tekevän tarpeensa, turhaan), josta siirryttiin sitten Sitkoon syömään ystäväni kanssa. Ravintolassa Viva oli jälleen reipas. Pentua tuli moikkaamaan pieni taapero, ja pääsin taas palkkailemaan Vivaa hyvästä käytöksestä lasta kohtaan. Sitten iskikin väsy ja pentu nukkui loppuajan tuolini alla.

Kotimatkalla poikettiin vielä Mustissa ja Mirrissä. Viva käveli hihnassa nätisti ja teki hienoja ohituksia. Pissatkin se teki matkan varrelle eikä tutulle pissapaikalle taloyhtiömme pihassa, jes! Voin sanoa, että meillä oli kotona koko illan hyvin hiljaista ja rauhallista 

Lauantai 19.5.

Lepopäivä taas. Ulkoilua ja pientä puuhastelua tuttujen juttujen parissa. Leikkasin myös Vivan kynnet, tällä kertaa ekaa kertaa siten, että pentu oli hereillä. Sujui tosi hyvin, kun vain itse kykenin olemaan tarpeeksi nopea kynsien napsimisessa.

Pennun ekat pyöreät

Eilen napsahti pyöreät 10 viikkoa mittariin! Ajattelin koostaa tähän lyhyesti mitä kaikkea Viva on tehnyt, touhunnut, nähnyt ja oppinut tässä kolmen yhteisen viikon aikana. Ja mitä minä olen Vivasta oppinut.

Viva on...

...erittäin reipas ja sosiaalinen pentu! Uudet ihmiset se käy innoissaan moikkaamassa läpi. Lapsiin suhtautuu hieman varautuneemmin. Myös uudet koiratuttavuudet ovat neidin mielestä huisin kivoja.

...pennuksi melkoisen rohkea, eikä turhista säiky. Tutustuu uusiin asioihin yleensä rennolla asenteella. Omituiset äänet tai asiat ovat kyllä välillä olleet liiankin jänniä, mutta pentu pääsee jännityksestäkin yli yleensä aika nopeasti.


9vko

...todella ahne, ja valitsee ehdottomasti namin leikkimisen sijasta. Namiksi kelpaa yhtä hyvin niin normiruoka kuin joku parempikin herkku. Leikkimistä pitäisi vaan muistaa tehdä enemmänkin, kun siitäkin Viva kuitenkin tykkää.

...melko hyvä rauhoittumaan, kun mitään ei tapahdu. Iltavillit ovat toki asia erikseen. Joitakin ininäkohtauksia se on satunnaisesti makkarissa pitänyt, mutta nekään eivät ole kestäneet kauaa. Suljetun oven taakse rauhoittuu heti.

...hyvä nukkumaan missä vain. Bussipysäkillä, vilkkaan tien vieressä, bussissa, Hämeenkadulla, sylissä...

...kova tyttö ulisemaan sylissä johonkin mennessä, etenkin jos Neela ja poikaystäväni ovat matkassa mukana. Sylissä rauhoittumisen idean se on kuitenkin tajunnut ihan viime päivien aikana. Ekoina viikkoina Viva ulisi, jos nostin sen syliin rauhoittumaan, mutta nyt se tosiaan tajuaa todella rauhoittua sylissä eikä turhia mekkaloi tai rimpuile.

...tietysti ihan syötävän söpö! Nyt kun pentu ei enää ihan hirveästi yritä järsiä ihoa, tai vähintäänkin lopettaa pyynnöstäni menon yltyessä liian villiksi, niin olen todella alkanut pitää Vivaa hirmu kivana pentuna. Sitä voi jo vähän silitellä ja pusutella ilman neulanterävien hampaiden uhriksi joutumisen vaaraa. 

Viva on nähnyt tai kuullut ainakin...

...ihmisiä (eri ikäisiä ja näköisiä, eri tavoin liikkuvia)
...toisia koiria ja erilaisia koiran haukkuja
...jäniksiä ja joutsenia, sorsia sekä muita lintuja
...erilaisia kulkuvälineitä (autot, bussit, junat, rekat, moottoripyörät, helikopteri)
...työmaan ääniä, lintujen laulua, kovaa musiikkia, pauketta, erilaisia vinkuääniä, lapsien huutoja, hävittäjän ääniä, arjen ääniä, hälytysajoneuvojen sireenit
...Hämeenkadun vilinää ja vappuhulinoita


8vko

Viva on ollut tai käynyt...

...Mustissa ja Mirrissä kahdesti
...hengailemassa useassa paikassa keskustan lähialueilla
...bussissa useasti
...autossa pari kertaa
...treenihallissa pentukurssilla
...vauvaryhmässä
...hiekkakentällä
...metsässä
...veden äärellä
...puistoalueilla
...vilkkaan tien varrella
...leikkimässä useiden eri koirien kanssa
...eläinlääkärillä (vaa'alla)
...hississä
...erilaisilla alustoilla (metallikannella, tasapainotyynyllä, rappukäytävän lattialla, tekonurmella, metalliritilällä, laiturilla, muovikorissa)

Näissä pitää kuitenkin vielä tsempata loppuun asti. Kahvilat, muut eläinliikkeet, keskustan vilkkaat alueet kuten keskustori ja Koskikeskus, rautatie- ja linja-autoasemat, juna, muut treenihallit ja Särkänniemi nyt ainakin ovat vielä käymättä. Jossain mätsärin tai vastaavan koiratapahtuman yhteydessä olisi niin ikään hyvä piipahtaa, samaten läheisen työmaan koneita ja ääniä ihmettelemässä. Ja näissähän treenaillaan sitä rauhoittumista ja rentoa hengailua. No hallilla ehkä jotain muutakin. :)

Viva on maistellut muun muassa...

...sohvan kulmaa
...sängyn kulmaa, peittoja, tyynyjä, lakanoita
...verhoja, mattoja
...kangaskassia (ensimmäinen tuhottu asia)
...kengännauhoja
...housunlahkeita
...hihnaansa
...sormia, varpaita, nilkkoja, käsivarsia, korvaa, nenää, reittä, kaulaa (auts), poskea (AUTS), hiuksia... 
...lusikkaa, avaimia ja metallista rappurallia
...pyörän polkimia
...takapihan köynnöskasvia, ruohoa, kukkia, lehtiä, puunrunkoa, käpyjä, oksia, kiviä, multaa
...koiraporttia
...kalkkunaa, sikanautaa, kananmunaa, Intoa
...isoa ajanvieteluuta, erilaisia puruluita
...nameista vain yhtä merkkiä


8vko

Viva on oppinut (ainakin alkeet)...

...oman nimensä
...namin palkkasanan (zip)
...luoksetulon
...tarjoamaan kontaktia monessa tilanteessa
...istumaan (sit)
...luopumaan helpoista kohteista ja namista (jätä)
...tarjoamaan makaamista rauhoittumismielessä (down)
...pysymään paikallaan pari askelta (stay)
...leikkimään kahden lelun leikkiä ja juoksemaan kuolleelle (tosi alkutekijöissään nämä)
...tarjoamaan häkkiin menemistä (ihan alkeet)
...kieltämisen
...olemaan käsiteltävänä (hampaiden katsominen, yleinen lääppiminen, pyyhkeellä kuivaaminen)
...vähän hihnakävelyä (myös toisten kanssa)
...mitä ruokakupin kilinä tarkoittaa (ruokaa)
...malttamaan ruokaa annettaessa
...nukkumaan yönsä kohtuu hyvin omalla petillään
...että Neela viihtyy paremmin omissa oloissaan
...myös joitakin huonoja juttuja, kuten juoksemaan karkuun löydettyään maasta jotain kivaa, ulisemaan uloslähdettäessä (varmasti Neelan häsläyskäytöksestä opittua) ja ehdollistumaan siihen, että takin/kenkien pukeminen tarkoittaa ulos pääsemistä (voi olla huono juttu yksinolojen kannalta).

Hirveän pitkä lista, vaikka tosi vähän me ollaan mitään varsinaisesti harjoiteltu. Arjen lomassa pentu vaan oppii ihan hirveästi kaikenlaista! Tulevien viikkojen ja kuukausien aikana tullaan panostamaan vielä erityisen paljon käsiteltävänä olemiseen, rauhoittumiseen eri paikoissa/matolle ja varmaan luoksetuloon. Siinäpä varmaan ne pennun tärkeimmät taidot osata.

Vivan 9-viikkoiskooste

Sunnuntai 6.5.

Peruspäivä, aamulla ulkoilua ja koirat J:n kanssa kotona työpäiväni ajan. Illalla tehtiin lähipuistossa kontaktikävelyä ja vähän odottamisen alkeita.

Maanantai 7.5.

Aamulla nappasin Vivan syliin mukaan, kun lähdin käyttämään Neelaa kahlaamassa. Kotimatkalla Viva pääsikin sitten sattumalta sosiaalistumaan kivasti, kun vastaan tuli 5kk ikäinen holskupentu. Pennut jaksoivat touhuta kauan! Neela ja Viva moikkasi myös paria rauhallisempaa pientä koiraa. Viva oli kaikkien kanssa tosi reipas ja sosiaalinen.



Illalla ohjelmassa oli vauvaryhmä, johon matkattiin bussilla. Alkuun Viva ei uskaltanut tulla itse bussiin vaan jouduin kantamaan sen sinne, mutta hetken hengailtuaan siitäkin tuli taas kiva paikka. Rauhoittuikin melko pian nukkumaan. Vauvaryhmän tunnilla tehtiin mm. kontaktijuttuja, kuulosteltiin erilaisia ääniä ja tutustuttiin erilaisiin esineisiin sekä alustoihin. Muutamat äänistä olivat Vivalle hirveän jännittäviä, mutta pystyi kuitenkin samalla syömään namia ja rentoutumaan. Toisista koirakoista pentu ei välittänyt mitään.

Kotimatka bussissa menikin sitten rauhallisissa tunnelmissa. Pahimmat energiansa kuluttaneen pennun kanssa oli hyvä sauma harjoitella myös hihnakävelyä, ja sekin meni tosi hienosti. Viva pidätti koko pari-kolmetuntisen reissun, vaikka pissataukoja ja -paikkoja oli vaikka kuinka, ja teki tarpeensa vasta kotipihalle.

Tiistai 8.5.

Aamu-ulkoilun yhteydessä tehtiin malttamisharjoituksia esimerkiksi ovista kuljettaessa. Vähän myös hihnakävelyharkkaa. Hyvin meni molemmat. Tuntuu, että Viva on jotenkin mallioppinut Neelalta tuon ovien edessä odottamisen, koska se tarjosi itse istumista ja odotti ilman pyyntöänikin lupaa kulkea ovesta. Aamuruualla maisteli vähän kananmunaa ja hyvin maistui.

Päivän pääohjelmana oli treffit 10-viikkoisen kelpiepentu Jedin kanssa. Voi sitä pienen bordercollien ilon ja onnen määrää, kun se pääsi touhuamaan samankokoisen leikkikaverin kanssa! Hurjannäköiset jahtaus- ja painileikit pennuilla olikin. Illalla vielä nappasin Vivan ja Neelan mukaan Sorsapuistoon sosiaalistumaan, kun menin hetkeksi viettämään kesäistä iltaa kavereiden kanssa. Saan olla ylpeä siitä, miten sosiaalisia ja ihmisläheisiä molemmat koirista onkaan.



Painoa pennulla oli 4,8kg.

Keskiviikko 9.5.

Aamulla puuhasteltiin taas vähän paikallaolo-, kontakti- ja istumisharkkaa. Tärkeitä taitoja tulevalle valokuvamallille.  Paikallaoloon otin mukaan käskyn stay. Istuminen sujui jo hyvin sit-käskystä, ja kontaktikävelyssä käytän tule-käskyä. Aamuruualla tehtiin vähän häkkileikkiä. Siinäkin Viva on jo tajunnut jutun juonen tosi hyvin. Tarjoaa itse häkkiin menemistä, käy siellä maate eikä karkaile pois ilman vapautuskäskyä – vaikka toki tässä puhutaan siis vain ihan muutaman sekunnin kestosta. Pikkuhiljaa lisää kestoa ja häiriötä.

Illalla ohjelmassa oli Taidoggaan pentukurssin ensimmmäinen kerta. Bussimatka sinne oli todella tuskainen, sillä bussin patterit hohkasi kuumaa ilmaa ja porottava aurinko kuumensi bussia entisestään. Kastelin Vivaa ja juotin sitä aika tiuhaan tahtiin, niin matkasta selvittiin jotenkuten.

Hallilla Viva oli ihan älyttömän reipas! Se viiletti hallin tekonurmella sellaisella jeejee-asenteella ja sen silmät oikein kiilui, kun paikka oli niin hirveän kiva. Muut pennut olivat jo hieman vanhempia, mutta treenin harjoitteet sopivat Vivankin ikäiselle tosi hyvin. Tehtiin kontaktia (meidän kohdalla lähinnä kestoa, koska Viva tarjoaa kontaktia itse) ja kontaktikävelyä (suunnanvaihdoksia), harjoiteltiin sosiaalista palkkaa sekä leikkimistä ja lopuksi sitten rauhoituttiin. Pennun kierrokset nousi aika herkästi kaakkoon noissa suunnanvaihdoksissa ja sosiaalisessa palkkauksessa, joten rauhoittumisharjoitteet tulivat ihan tarpeeseen. Viva lähes nukahti rauhoittumistuokion aikana, mikä oli tosi hyvä juttu. Rauhoittumista pitää alkaa nyt tehdä enemmänkin eri paikoissa.


Jouduttiin odottamaan bussia kotiin puolisen tuntia vilkkaan tien varressa, ja siinäkin pentu vain veteli sikeitä. Sama homma bussin lattialla. Tarpeensa pentu teki taas vasta kotipihaan... Iltaruuan yhteydessä vuorossa oli käsittelyharkkaa, lähinnä hampaiden katsomista (tai tässä vaiheessa ylähuulen koskettamista). Nukuttuaan aikansa Viva heräili taas iltavilleihin ja veti kyllä ihan jäätävät överit. Sen katseesta huomasi väsymyksen, mutta pakko vaan oli touhottaa ja repiä kaikkea ja juosta ja touhottaa ja repiä ja läähättää ja touhottaa ja hepuloida ja repiä ja murista ja... Rauhoittui vasta, kun laitoin pennun petiinsä ja pidin siellä.

Torstai 10.5.

Kokeiltiin edellisyönä nukkua makkarin puolella ja kaikki meni ihan jees siihen asti, kunnes heräsin itse vessaan ennen viittä ja pentu luuli aamun jo koittaneen. Se riemastui, herätti poikaystävänikin ja hepuloi taas parin tunnin ajan. Jäi unet lyhyeen.

Aamulla oltiin reilu tunti metsässä, lähinnä hengailtiin ja valokuvasin, ja Viva sai itse painella menemään. Se tasapainotteli puunrungon päällä, loikki oksien yli ja kaivoi paljon. Käydessään juomassa pienessä lutakossa se sitten mulahtikin sinne kokonaan. Viilenipähän ainakin! Olin ihan hämmästynyt miten pian tuollainen lyhyt turkki voikaan kuivua. Jos Neela käy aamupäivällä kahlaamassa, sen karvat ovat vielä iltapäivänkin puolella märät. Vivan karva puolestaan kuivui jo kotimatkan aikana. Vau.



Päivällä olin taas töissä, joten pennulle ei ollut ihmeempää ohjelmaa tiedossa. Iltasella käytiin sitten yläpuistossa molempien koirien kanssa puuhailemassa. Vivan kanssa tehtiin perus kontaktikävelyä, paikallapysymistä ja rauhoittumista. Se myös antoi jo melko hyvin Neelan treenata kanssani ilman vieressä häiriköintiä ja härnäämistä. Kotona iltaruualla taas hampaiden katsomista. Sujui jo paljon paremmin ja tarjosi itse kuonoa käden alle.

Yritettiin nukkua taas makkarissa, mutta pentu veti jälleen niin jäätävät iltavilliöverit, että oli pakko siirtyä olkkarin puolelle rauhoittumaan ettei häiritty poikaystäväni unia. Yli tunti siinä taisi taas mennä, ennen kuin pentu suostui käymään nukkumaan.

Perjantai 11.5.

Perjantai oli sellainen peruspäivä. Aamulla ulkoilun yhteydessä tehtiin vähän hihnakävelyä. Työpäivän ajan koirat olivat kotosalla. Neela pääsi kyllä useamman tunnin ulkoilureissulle, ja Viva oli nukkunut nätisti kotona sen ajan. Illalla meille tuli käymään vieraita, joihin Viva suhtautui vivamaiseen tyyliin reippaasti ja iloisesti. Ulkoiltiin vähän puistossa ja metsikössä, leikittiin ja tehtiin kontaktijuttuja. Ja jälleen iltaruualla hampaiden tsekkailua ja muuta käsittelyä. Sujui jo tosi mallikkaasti! Ainiin, voitte myös varmaan arvata kuka sai taas kaikkien aikojen överihepulit illalla? En enää edes odota pääseväni kympin aikaan nukkumaan...

Lauantai 12.5.

Painoa oli tasan 5kg.

Aamulla hengailtiin puistossa koko jengin voimin ja ihmeteltiin muun muassa frisbeen perässä juoksevaa rotutoveria. Jätä-käsky toimii Vivalla luopumiseen jo aika kivasti. Illalla vanhempani tulivat käymään, ja lähdettiin sitten autokyydillä kotikotia kohti. Koko parituntisen matkan Viva nukkui (joo, epäturvallisesti) sylissäni. Oltiin kotosalla vasta puoli yhdentoista maissa. Viva tutustui isoon takapihaan ja omakotitaloon tutulla jeejee-asenteella. Iltavillit oli tällä kertaa huisia vedellä pihan nurtsilla juosten.

Viva 7vko vs. Viva 10 vko

Pentu oppikin heti talon tavoille, kun siellä se oli jo melko pian kerjäämässä ruokaa Neelan vieressä isäni syödessä olkkarin sohvalla.  Käydessäni itse nukkumaan Vivakin rauhoittui heti ja nukuttiin molemmat sikeästi yli seiskaan asti!

Sunnuntai 13.5. 

Tänään 10-viikkoinen pentu on viihtynyt lähes koko aamupäivän ulkosalla takapihaa tutkaillen. Takaovesta koirilla on vapaa kulku sisälle ja ulos, ja eipä Viva ole kuin pari hassua kertaa käynyt näyttäytymässä sisällä. Jos Vivalta kysyttäis, niin me varmaan voitaisiin jäädä tänne asumaan. Onko mitään parempaa kuin rallatella mielin määrin omalla pihalla ja löytää sisältä talostakin jatkuvasti uutta tutkittavaa? No niinpä, ei varmaan ole.

Päivän ohjelmassa on rentoa hengailua, meille tuleviin vieraisiin tutustumista ja ehkäpä pieni venereissu järvellä. Kyllä pienen pennun (ja sen karvaisen Neela-kaverin) nyt kelpaa nauttia elämästä ja kesästä.

Vivan 8-viikkoiskooste

Sunnuntai 29.4.

Paino 3,6kg.

Aamulla puistoiltiin koko perheen voimin, ja tehtiin Vivalle luoksetuloa avustettuna. Aamuruualla häkkileikkiä. Olin luennoilla klo 11-19, joten koirat viettelivät päivän poikaystäväni kanssa ja osan päivästä keskenään (hiljaa). Illalla leikittiin esplanadilla kahden lelun leikkiä ja Viva oli tosi pätevä! Pentu nukahti yöunille jo puoli kympin aikaan.



Maanantai 30.4.

Viva keksi aamulla ulkoillessamme maan  kaivamisen hienouden, joten ulkona se vaan kaivoi, kaivoi ja kaivoi.  Päivän treeniohjelmassa oli häkkileikkiä vaatimuksena maahanmeno häkissä, ja Vivahan oli tässä tosi pätevä! Videolla mulla on haalarit jalassa koska vappu.



Pentu oli yksin Neelan lenkkien ajan aamulla ja päivällä. Iltapäivästä lähdettiin sitten Koskipuistoon tutkailemaan opiskelijavappua. Viva oli tosi reipas, sai paljon rapsutuksia ja kehuja. Nähtiin puistossa myös toista kleinia, josta pentu oli kovin kiinnostunut. Puistossa vierähti jopa pari tuntia, mutta loppuajan pentu nukkui sylissäni autuaan tietämättömän kaikesta metelistä ja meiningistä. Vietiin sitten koirat kotiin nukkumaan. Iltasella Viva jaksoi vielä rallatella pihalla, tehtiin vähän luoksetuloa. Touhusi itsekseen aika myöhään ja söi puruluuta.



Tiistai 1.5.

Koirat olivat taas poikaystäväni kanssa kotona työpäiväni ajan. Aamulla ja illalla puistoiltiin sateessa. Viva ei liiemmin välittänyt huonosta säästä. Illalla pentu vähän säikkyi koiran haukkua. Vivan oikea korvakin alkoi elää omaa elämäänsä ja lörpöttää, vaikka olikin jo kerran noussut pystyyn.

Keskiviikko 2.5.

Aamulla ulkoiltiin läheisessä puistikossa. Klo 8-13 välillä koirat olivat taas J:n kanssa kotosalla keskenään. Pentu oli Neelan päivälenkin ajan kivasti hiljaa yksin. Kotiin tultuamme treenailtiin kontaktia ja vähän luopumista. Iltaruualla ollaan nyt muutenkin treenailtu malttamista, ja se alkaa sujua jo ihan kivasti.

Illalla olikin sitten ohjelmassa ensimmäiset kunnon koiratreffit pian 5kk ikäisen bc-pentu Kujeen kanssa! Kuje oli aika raju leikeissään, mutta kovasti Viva yritti pysyä menossa mukana ja oli muutenkin tosi reipas. Ei ole Neela vielä saanut pentua traumatisoitua... Illalla nukuttikin sitten hyvin. Iltaruuallaan Viva maisteli ensimmäisen kerran kalkkunaa, hyvällä ruokahalulla. Illan nukuttuaan pentu heräili sopivasti iltavilleihinsä omaan nukkumaanmenoaikaani, mutta rauhoittui sitten melko pian itsekin nukkumaan.



Torstai 3.5.

Vapaapäivän kunniaksi en noussut seiskan aikaan pennun herättäessä, vaan jatkoin unia ysiin. Vivakin nukahti uudestaan pienen riehumishetken jälkeen, vaikka tarpeensa se nyt toki kerkesikin tehdä sisälle tässä välissä. Aamupäivällä ei tehty mitään kummempaa, ulkoiltiin ja leikittiin. Leikkasin pennun kynnetkin sen nukkuessa. Vaaleat kynnet ja läpi kuultava ydin tuntuu ihan luksukselta Neelan mustiin kynsiin verrattuna!

Iltapäivällä treffattiin sekarotuista Dana-koiraa, joka olikin ihan huippukoira pennun kanssa! Viva riekkui ja häiriköi sen minkä kerkesi, mutta Dana sieti pentua tosi hyvin. Osmonpuistossa nähtiin ja moikattiin lopulta monta muutakin koiraa: sheltti, bichon frisé, cairnterrieri, jackrusseli ja joku isompi x-rotuinen. Kaikki olivat tosi nätisti pennun kanssa, ja Viva sai ihan mielettömästi hyviä kokemuksia! Kotimatkalla koukattiin Evidensian kautta, jossa punnitsin Vivan. Painoa oli 4,1kg.

Illalla treenailtiin luopumista ja malttamista.



Perjantai 4.5.

Perjantain ohjelmassa oli auspai Priyan tapaaminen. Reissu venähti melko pitkäksi metsäseikkailuksi, mutta Vivalla oli kyllä superkivaa. Priya oli todella hyvä sosiaalistamiskaveri ja leikkitäti pennulle. Matkat metsään ja takaisin hoituivat bussilla, niin tulipahan nyt sekin homma esiteltyä Vivalle ekaa kertaa. Ensimmäisen matkan se vähän ihmetteli ja inisi, vaihdon jälkeen toisessa bussissa sitten kävi melko pian nukkumaan. Ja kotimatkalla se nyt nukkui sylissäni koko matkan autuaan tietämättömänä mitä ympärillä tapahtuu.



Lautantai 5.5. 

Lauantaina aamupäivällä käytiin Mustissa ja Mirrissä hakemassa etukuponkijuttuja ja ostamassa pennulle lisää nameja ja purtavaa. Oma päiväni kuluu töissä klo 12-22, joten koirille on luvassa lepoa ja hengailua kotosalla. Lepo tulee kyllä tarpeeseen parin viime päivän ollessa ahkeraa sosiaalistamista ja saman homman jatkuessa ensi viikolla.