31. heinäkuuta 2018

Vivan 20-viikkoiskooste

0 kommenttia


Takana on taas yksi helteinen viikko. Saisi oikeasti jo vähän viilentyä, sillä näillä keleillä ei jaksa tehdä oikeastaan yhtään mitään– sen liiemmin koirat kuin omistajakaan. Voi olla, että nyt heinäkuun hyvästellessä meidät tämä viikkokooste jää viimeiseksi ja päivityksiä tulee myöhemmin harvempaan tahtiin.

Sunnuntai 22.7.

Aamulla kipiteltiin keskustaan ja käytiin samalla reissulla rannalla kahlailemassa. Päivällä ohjelmassa oli pientä puuhailua, eli tassutemppujen alkeita. Opetin Vivalle myös toisen tassun antamisen (käskyllä toinen), ja se tajusikin homman juonen nopeasti.

Illalla suunnattiin jälkeen Mältinrantaan viilentymään, ja napsin pentusesta 20-viikkoiskuvia.



Maanantai 23.7.


Aamupäivällä huomasin, että Vivan toinen yläkulmureista oli jo irronnut, ja poskihammaskin lähti sattumalta irti hammastsekkauksen aikana.

Illalla oli vuorossa helteiset treenit pentuaksassa. Tällä kerralla harjoiteltiin vippauksia, niistoja ja laukanvaihtoja, jossa Viva vastasi ohjaukseen tosi upeasti. Lisäksi sheippailtiin targettialustaa (joka olikin Vivalle jo tuttu juttu), tassujen laittamista vatiin sekä puomin päällä tasapainottelua. Tuossa tassujen asettamisessa vatiin saatiin toden totta sheipata ihan alusta asti haluttu käytös esiin, sillä Viva säikähti vähän, kun se sai vadin kaadettua päällensä ensimmäisessä toistossa.

Vikana harjoituksena oli esteen lukitseminen, jossa Viva ei kiinnostunut leluista juuri ollenkaan ja muutenkin sähläiltiin mitä sattuu. Tämä kerta oli kurssin viimeinen, joten voisin yrittää vielä kirjoittaa jonkinnäköisen koosteen ja ajatuksia lajista.

Tiistai 24.7.

Oltiin aamulla Soukkapuistossa hengailemassa ja temppuilemassa. Treenasin lähinnä Neelaa, mutta tehtiin Vivankin kanssa sellainen pieni välitsekki että mitä se jo osaa ja millä tasolla. Otettiin sitten yhdet setit between-positiota, suk/sak-käskyjä, tassu/toinen-käskyjä, seuruuta, peruutusta ja ihan vaan leikkimistä. Aamulla viileässä molemmilla koirilla oli kyllä ihan mieletön draivi päällä!

Jalkojen välissä Viva saattaa jäädä vielä hieman jälkeen eteenpäin liikuttaessa, joten pitää keskittyä vielä enemmän oikean paikan vahvistamiseen. Peruutus oli jo sillä tasolla, että voisin alkaa liittämään käskysanaa mukaan.



Keskiviikko 25.7.

Aamulla lattialla odotti pitkästä aikaa yllätyksenä yhdet pissat ja kakat. Viva on ollut sisäsiisti jo monta viikkoa, mutta nyt hätä oli ilmeisesti yllättänyt. Eteisessä meillä ei vielä ole mattoa, sillä se on ollut juuri se paikka johon nuo vahingot ovat sattuneet - niin kuin nytkin.

Aamusella oltiin taas puistossa. Leikittiin ja tehtiin suk- ja sak-käskyjen erottelua ja pieniä variaatioita pujottelusta. Illalla töiden jälkeen puuhailtiin tassutemppuja ja boksin päällä pyörimistä myötäpäivään, sillä vastapäivään pyörimistä on nyt tullut vahvistettua hieman liikaakin. Tähän otin käyttöön käskyn boksi. Vivalla oli kyllä selkeä ajatus takapään liikkeestä, mutta se tarjosi vastapäivään pyörimistä heti, jos en ohjannut kädellä oikeaan suuntaan.

Torstai 26.7.

Ei taidettu tehdä kummempia.

Perjantai 22.7.

Perjantai oli kunnon uimapäivä! Aamulla käytiin lähirannassa kahlailemassa, ja Vivakin innostui pomppimaan rantavedessä oikein hepuliksi asti. Päivällä koirat olivat päässeet taas Mältinrantaan viilentymään, jonne suunnattiin myös illalla töistä päästyäni. Pari kertaa Viva lähti uimaan perääni. Näin maallikon silmiin sen uintitekniikka vaikuttaa olevan luonnostaan tosi kiva verrattuna esimerkiksi Neelaan, jonka takapää tuppaa vajoamaan alas.



Uintireissun jälkeen Viva pääsi myös pesulle. En ole joutunut pesemään sitä aikoihin, joten alkuun se hieman jännitti suihkua. Lopulta se tuli kuitenkin vielä Neelankin pesuvuorolla kyttäämään viereen, että josko hänkin vielä pääsisi... 

Illalla huomasin, että kaikki maitokulmurit olivat irronneet. Jipii! Poskihampaita tuntuu nyt kutkuttelevan erityisen paljon, ja Viva on ollut tosi kova jyrsimään kaikkea.


Lauantai 28.7.

Aamu alkoi, ylläri ylläri, hengailulla Soukkapuistossa. Tehtiin pari seuruupätkää imuuttaen, yksi pujottelupätkä ja yksi sarja sit/down-erottelua. Viva vastaa noihin sit- ja down-käskyihin nykyään ihan hitsin pätevästi! Sen makuuasentokin on luonnostaan parantunut, mikä on ihan kiva juttu, koska se alkuun tuppasi valahtamaan sellaiseen rentoon lonkalla makoiluun.



Vaikka aamuisin puiston varjossa onkin ollut viileämpää, jo tuollaiset neljän sarjan treenit riittää väsyttämään Vivan vallan hyvin. Myöhemmin puistoon tuli tuttu mäyräkoira, jonka kanssa Viva pääsi vielä leikkimään hyväksi toviksi.

Päivällä koirat olivat hetken yksin kotona. Vivalle oli unohtunut antaa jyrsittävää sen huoneeseen, joten kotona odottikin hieman jyrsitty seinä... Audacityn perusteella oli ollut ihan hiljaista, joten veikkaan, että ennen nukahtamistaan Vivan jyrsimisen tarve oli vaan käynyt liian suureksi, ja jo valmiiksi repsottava seinä oli sattunut olemaan sopiva kohde. Tämä oli Vivan tuhoamislistalla vasta toinen kohde, joten tyytyväinen saan kyllä olla. Kotiin tullessamme Vivaa ei edes kiinnostanut saapumisemme, vaan se jatkoi tyytyväisenä köllöttelyä makkarin sängyllä. Täytyy todella toivoa, että yksinoloissa ei tule myöhemmin mitään takapakkeja!

22. heinäkuuta 2018

Vivan 19-viikkoiskooste

0 kommenttia
Sunnuntai 15.7.

Paino 10,5kg. Pyörinyt nyt jonkin aikaa samoissa.

Synttäripäivän kunniaksi opiskeltiin uutta! Aloin sheippaamaan Vivalle peruuttamista.  Jotta päästiin hommassa liikkeelle (Viva tarjoaa lähinnä jo oppimiansa asioita), seisoin Vivan edessä ja otin puolikkaan askeleen sitä kohti. Siitä sitten takajalkojen liikkeestä palkkailua. Tokassa sarjassa se jo hoksasikin homman ja peruutteli ja pomppuloikki muina pentuina pitempääkin pätkää... Ai miten niin bordercollie?  Kolmannessa sarjassa Vivalta pääsi pieni haukahdus ekaa kertaa ikinä treenatessa. Mikä lie riemunkiljahdus se sitten olikaan.



Maanantai 16.7.

Illalla piti olla agilityn pentukurssin treenit, mutta jätettiin ne välistä helteen takia. Vaikka Viva olisi varmasti jaksanutkin, ei minusta vaan ollut tarkoituksenmukaista lähteä kävelemään paria kilsaa bussiasemalle yli kolmenkymmenen asteen helteessä, kävellä Lempäälän päässä treenipaikalle, treenata ja toistaa samat setit vielä kotiinpäin. Olen myös elävä todiste lämpöhypoteesista (korkea lämpötila aiheuttaa agressiivisuutta), sillä kuumassa koen oloni ihan mielettömän epämukavaksi ja ärsyynnyn helposti. Ja ärsyyntynyt mieliala treenatessa? Not good at all.

No, anyway. Treenailtiin sitten kotosalla sivupositioon hakeutumista targetilla. Olen jättänyt nyt perusasentohommat hetkeksi taka-alalle, sillä haluan keskittyä opettamaan Vivalle ensin kivaa seuruuta HTM:ää ajatellen ja siinä on toki luontevampaa, ettei koira hakeudu automaattisesti perusasentoon. Olen ilmeisesti vahvistanut vasemmalle kääntymistä jo liikaakin, sillä videon toisesta pätkästä näkyy, miten Viva yritti vääntyä ihan mutkalle ja hakea asentoa jo takaposition puolelta. Seuraavissa sarjoissa tiedostin tämän, pidin kriteerin tiukkana ja vahvistin enemmän oikealle kääntymistä.



Tiistai 17.7.

Tehtiin reissu Evidensiaan Neelan rokotuksille, ja otin Vivan turistiksi mukaan käymään puntarilla ja sosiaalistumaan. Reipashan se taas oli. Hellettä oli jälleen päälle kolmenkymmenen, joten kilometrin kotimatkaan saatiin kulumaan lähemmäs tunti pysähtyessämme hengailemaan varjoon ja viileälle nurmikolle.


Illalla koirat olivat keskenään kotona päälle neljä tuntia, ja täysin hiljaista oli ollut! Jes!

Keskiviikko 18.7.

Lisää positiotreeniä.



Muutoin päivä oli aika rento, olin itse töissä ja koirat poikaystäväni hellässä huomassa. Viva oli päässyt leikkimään labbiksen ja huskyn kanssa, ja vielä illalla puistoillessamme vastaan tuli kultainennoutaja. Kultsu ansaitsi kyllä tuhat papukaijamerkkiä siitä, miten hienosti se leikki ja mälväsi pennun kanssa!

Torstai 19.7.

Toinen rentoilupäivä. Ulkona vastaan oli kuulemma tullut hollanninpaimenkoira, jonka kanssa Viva onkin jo kerran aikaisemminkin päässyt leikkimään.

Perjantai 20.7.

Aamulla tehtiin pujottelujuttuja. Vasemman jalan alta käsky on suk (suk siksi, että sik olisi taas liian lähellä Vivan istumiskäskyä sit), oikean jalan alta sak. Tässä treenissä pyrin erottelemaan eri jalkojen käskyjä ja treenaamaan sitä, ettei pujottelu tapahdu välttämättä suoraan eteenpäin vaan jalan alta voi mennä mihin suuntaan tahansa. Vähän oli toki ahdasta tuossa pienessä eteisessä...



Illalla töistä tullessani oli ihanan viileää, joten lähdettiin treenaamaan viereiselle hiekkakentälle molempien koirien kanssa. Ulkona ukkosti hieman, mutta Viva ei välittänyt tästä. Ainoastaan kerran jäi katsomaan tyhjyyteen ja tuhahti.

Alkuun tehtiin Vivan kanssa käsikosketuksia ja kontaktipeliä. Nämä on meillä vakioituneet sellaiseksi treenivirittelyksi. Tästä vaihdettiin sujuvasti sit-down -erotteluun liikkeessä. Eli liikuttiin, annoin käskyn ja pysähdyin itsekin. Viva teki ihan mielettömän kivoja ja täpäköitä istumisia ja maahanmenoja, ja erotteli käskyt hyvin! Pari kertaa pylly nousi maasta kun palkkasin sitä istumisesta, mutta heti vedettyäni palkan pois homma lähti taas sujumaan hyvin. Päästin Vivan tauolle pallon kera ja treenailtiin Neelan kanssa. Viva pysyi hienosti hollilla, vaikka olikin toki liinassa.

Seuraavaksi sitten paikallapysymistä ja katsekontaktin pitämistä edessä. Viva tarjoaa kivasti jo katseen siirtämistä eteen vaikka itse siirryn sen taakse. Heitän palkan sen eteen ja sanon käskysanan zip samalla, kun palkka ilmestyy sen näkökenttään, niin ei siinäkään tule turhia pään kääntymisiä ja kontaktin hakua. Paikallaolosta ei ole oikeastaan mitään sanottavaa. Pitäisi nyt vaan uskaltaa pikkuhiljaa nostaa kriteeriä ja lisätä aikaa tai häiriöitä. Häiriötä kentällä kyllä oli, kun ohi käveli/pyöräili/juoksi tuon tuosta ihmisiä (myös koirien kanssa).

Vikassa treenisetissä tehtiin seuruuta. Ollaan nyt keskitytty oikean position hakemiseen, ja Viva hakeutuikin vasemmalle tosi kivasti myös ilman targettia. Palkkasin sen pari kertaa parin kolmen askeleen seuruusta pallolla, ja sen motivaatio tuntui oikein räjähtävän käsiin! Ei kyllä tule varmana olemaan ongelmia saada siihen sähäkkyyttä myöhemmin.

Vikana sitten leikittiin. Vetoleikeissä pentu tuntui vähän vaisulta. Väsymys varmasti painoi jo, eikä Viva varmastikaan tykkää nyt repiä ja riuhtoa kipeiden ikenien kanssa. Muuten syttyi kyllä hyvin leikkimään ja juoksi kuolleelle pallolle frii-käskyllä ihan superisti. Kesken treenien cockeripentu tuli moikkaamaan, mutta siitäkin Viva siirsi fokuksen lennosta takaisin treeniin.

Vähän tällainen ällöpositiivinen treeniselostus, mutta mitä sitä turhia valittamaan, kun meillä kaikilla oli niin hirveän kivaa!

Lauantai 21.7.

Paino lähtikin raketoimaan: 11,2kg ja korkeutta 46-47cm.



Yläpuistossa tehtiin vähän seuruutreeniä. Ilma oli todella painostava, mutta siitä huolimatta Viva teki kivalla motivaatiolla. Se alkoi myös innostusaivastelemaan, aivan samalla tavalla mitä Neelakin tekee ollessaan ihan pähkinöinä! Kävi myös ilmi, että Viva on ehdollistunut vahingossa aika vahvastikin kahteen käskyyn: kaksi lyhyttä vihellystä tarkoittaa luoksetuloa, ja "Missä pallo?" sitä, että kirmataan kuolleelle pallolle ihan tuhatta ja sataa. Mitä suotta opetan itse luoksetuloja komma-käskyllä tai kuolleelle juoksemista frii-käskyllä, kun poikaystäväni saa Vivan ehdollistumaan tuollaisiin ihan vahingossakin?!!

Illalla lenkkeiltiin työpaikalleni Särkänniemeen. Tiesin, että Estraadilla esiintyisi Elias Kaskinen, mutta en ollut varautunut aivan niin kovaan äänentoistoon mitä paikanpäällä lopulta olikaan vastassa. Mutta! Viva (eikä konkari-Neelakaan) välittänyt musiikista juuri ollenkaan! Viva moikkaili ihmisiä, tarjosi kontaktia, seuraili lintuja ja oli ylipäätään kovin normaalin oloinen musiikista huolimatta. Yksi bassoriffi-mikälie sai sen vähän pälyilemään, mutta ei sen enempää kuitenkaan. Ei siis luulisi koiratanssikisojen musiikinkaan paljoa haittaavan...


Laitteisiin Viva suhtautui vähän vaihdellen. Leppäkertut olivat ok, keinukaruselli oli ok, kiljahdukset olivat ok. Possujuna ei ollut ok. Sitä Viva oikeasti vähän säikähti (vaikka laitteena se oli kovin samanlainen kuin esimerkiksi leppäkertut), mutta söi namia kuitenkin ja rentoutui. Samoin ohi viuhuvan Tornadon vaunu kiinnitti pennun huomion, mutta rentoutui pian senkin vieressä. Ei kierretty pidemmälle puistossa, vaan hengailtiin tuossa yhdellä alueella, sillä tiesin jo sen tarjoavan Vivalle ja Neelalle ihan tarpeeksi uusia kokemuksia. Loppua kohti huomasin, että molemmat koirat alkoivat selkeästi olla melkoisessa ärsykeähkyssä (jonka huvipuistossa todellakin saa helposti), joten lähdettiin sitten valumaan kotiin päin kohti rauhallisempia paikkoja.

18. heinäkuuta 2018

Vivan 18-viikkoiskooste

0 kommenttia


Sunnuntaina pennulla pyörähti mittariin jo 19 viikkoa, ja kohta alkaakin olla järkevämpää laskea enää kuukausia tai maksimissaan puolikkaita sellaisia. Nytkin pennun ikää kysyttäessä joudun aina hetken tuijottamaan tyhjyyteen ja mumisemaan epämääräistä öö-äännettä, kunnes saan päässäni laskeskeltua viikot täyteen...

Sunnuntai 8.7.

Aamusella tehtiin metsäreissu Kaupin vesitornille. Pidin Vivaa vapaana, ja tokihan se sitten karkasi toisen koiranulkoiluttajan luo. Onneksi vastassa oli iloinen ja pentuystävällinen koira! Hommaa kompensoi vähän se, että myöhemmin samaisella reissulla Viva teki ihan älyhienon luopumisen toisesta koirakosta. Vesitornin kupeessa Neela sai pienen hepulin, ja koirilla oli hetken aikaa kunnon jahtausleikit käynnissä.

Kotosalla pissattaessani Vivaa sisäpihan puolella jostain asunnosta kuului vaimeaa imurin kohinaa. Viva säikähti tätä ja meni täysin lukkoon. Juuri mitään ääniä se ei ole aiemmin pelännyt: säikähtänyt joo, mutta huomatessaan, ettei taivas tippunutkaan päälle, se on rentoutunut välittömästi. Tuosta imurin kohinasta tuli nyt yhtäkkiä kuitenkin elämää suurempi asia, ja sain alkaa siedättämään pentua ääneen.

Myönnettäköön, että meillä kotona ei olla hetkeen imuroitu, tai sitten poikaystävän siivousinnostus on iskenyt minun ollessani koirien kanssa muualla. Aiemminhan Viva ei ole aina edes herännyt uniltaan imuroidessani, mutta nyt tuo vaimeakin ääni sai aikaan kumman reaktion. Siedätys on kuitenkin jo lyhyessä ajassa tuottanut valtavasti tulosta, eli tuskinpa tästä suurempia imuri-/äänipelkoja jää.

Maanantai 9.7.

Kolmen tunnin yksinolo hienosti hiljaa.

Päivän kohokohta oli pentuaksa SDP-hallilla. Tämän kerran teemana oli tutustua vähän enemmän agilityesteisiin ja itse lajiin: tehtiin viltin alta menoa, siivekkeiden kiertoa, kahden kepin välistä kulkemista, putkea, sokkareita, valsseja ja lelulle lähetyksiä sekä suoraan että ohjauksen kautta. Tuli aika paljon uusia juttuja meille molemmille. Lisäksi sheippailtiin tötterön päähänlaittoa ja taukomatolle menemistä. Viva tarjoaa matolle menoa kyllä kivasti, mutta ollaan harjoiteltu häiriössä niin vähän, että eihän se siinä juuri malttanut pysyä varsinkaan, jos viereiseltä kentältä kuului riemastuneita kehuja tai muita huutoja. Mutta lisää treeniä vaan. Häkkileikitkin ovat unohtuneet jonnekin taka-alalle, mutta niitä pitäisi ehdottomasti tehdä lisää, sillä haluan Vivan kuitenkin tottuvan myös häkissä oloon.



Viltin alta menoa Viva ei vielä tunnilla oikein hoksannut – kokeili lähinnä kiertää peiton toiselle puolelle tai tönötti vaan hölmistyneenä paikallaan. Siivekkeiden kierron hoksasi kivasti avustuksella, samoin kahden kepin välistä kulkemisen ihan tarjoamisen kautta. Putkikin oli ihan uusi juttu: eka kerta lyhyen putken läpi oli jännä, toinen oli kiva ja kolmas oli jo riemastuttava.

Pitäisi nyt saada aikaiseksi hommattua vaikka kuukausikortti TamSKille, niin voitaisiin jatkaa tutustumista näihin juttuihin omalla ajallakin. Ohjauksiin Viva vastasi tosi hienosti, hakeutui luonnostaan kädelle. Kuolleelle ei oikein tajunnut juosta vielä(kään, vaikka tätä ollaan ahkeraan harjoiteltu), tosin väsymyskin alkoi tuossa vaiheessa olla jo niin suurta, ettei muukaan leikkiminen oikein sujunut.

Tiistai 10.7.

Aamulenkillä tehtiin puistossa sokkareita malttitreenimielessä. Kotona vähän doboiltiin sit-up -vaihtoja ja muuta pientä. Näistä video alla:



Päivällä lenkkeiltiin koko porukalla Mustiin ja Mirriin, josta ostin molemmille koirille Purenaturalin kuivaruokaa. Viva söi 15kg ProBoosterin penturuokaa, mutta päätin nyt kokeilla muuta merkkiä ihan saatavuuden ja pennun satunnaisten ilmavaivojen vuoksi. Onnea oli poikaystävä, joka kantoi ison nappulasäkin lähes parin kilsan matkan kotiin, samalla kun itselläni oli toisessa kädessä kaksi koiraa, toisessa kädessä kassi ostoksia ja vielä selässä reppu täynnä pakastepötköjä. Olisihan se auto joissain asioissa ihan kätevä, juu...  Mukaan kaupasta tarttui myös StarWars-purulelu ja naudan henkitorvia kokeiluun – ja molemmat muuten menivät kuin kuumille kiville!

Illalla treenailtiin vielä Vivan kanssa kaksin tuossa lähipuistossa. Tehtiin kuolleelle juoksemista (tähän otin nyt käyttöön käskysanan frii), joka meni kyllä tosi kivasti, jos Viva vaan pysyi koko ajan fokusoituneena leluun. Kuollutta pitää kuitenkin työstää vielä paljon, sillä Viva unohtaa kuolleen olemassaolon heti, jos tehdään jokin pikku tehtävä lelun heittämisen/jättämisen ja lelulle vapauttamisen välillä, ja jää vain odottamaan namia.

Lisäksi tehtiin ihan yleistä leikkimistä ja kahden lelun leikkiä, vaikka Viva palauttaakin lelun ja tarjoaa sitä yhteiseen leikkiin nykyään tosi hienosti! Sai taas olla ylpeä tuosta pennusta, sillä se oli koko ajan ihan treenimoodissa ja keskittyneenä minuun, vaikka vieressä nuorisoporukka heitteli frisbeetä ja ohi kulki toisia koiria.

Keskiviikko 11.7.

Lepopäivä. Taidettiin jotain pientä perusasento- ja malttitreeniä puuhailla aamu- tai iltaruualla.

Torstai 12.7.

Paino oli 10,4kg ja korkeus hyvin karkeasti mitattuna 46cm luokkaa.

Aamulla satoi ja ukkosti, ja ajattelin sateen lakatessa ulkona olevan sopivan viileää treenaamiseen. Vielä mitä. Ilma oli ihan hirvittävän kostea, tunkkainen ja kuuma, ja olin jo valmiiksi ärsyyntynyt epämiellyttävästä olosta. Olin kuitenkin pakannut oikein treenirepun täyteen leluja ja nameja, joten päätin pitää edes pienen puuhahetken puiston nurtsilla.

Täytyy myöntää, että tuolloin itselläni ei ollut sitten niin minkäänlaista fokusta siihen mitä tai edes miksi treenaan. Haahuiltiin sitten pieniä pätkiä seuruuta, leikkimistä ja malttitreeniä. Viva pyrki hakemaan katsekontaktia siirtyessäni sen taakse, jolloin tuloksena oli usein paikaltaan liikkunut, aivan kiemurassa istuva pentu. Treenilistalle menee siis katseen pitäminen edessä, jos itse liikun pois pennun näköpiiristä.



Illalla töiden jälkeen lähdin vielä Vivan kanssa kaksin Kauppiin kävelylle. Näsijärvi näytti taas kauneutensa auringon laskiessa horisonttiin samalla värjäten koko maiseman violetiksi.

Perjantai 13.7.

Aloiteltiin treenipuolella jalkojen välistä pujottelun tarjoamista (käskyt suk ja sak). Mitään varsinaista pujottelua ei toki tehdä, mutta puolelta toiselle jalkojen välistä menoa. Viva tajusi tämän tosi nopsaan. Tehtiin myös katseen siirtämistä eteen namin avulla.



Illalla yläpuistossa pentu päätti taas lähteä jänisjahtiin... Kokemuksesta oppineena minulla oli Viva hihnassa, mutta niin se hihna vaan lipsahti kädestä jäniksen putkahtaessa tyhjistä pennuun nokan eteen ja pennun singahtaessa salamannopeasti sen perään. Tällä kertaa Viva irtosi tosi kauas, pois näköpiiristäni parkkipaikan ohi ja lienee melko lähelle tietä. Kerrostalojen parkkipaikalta ei tosiaan näe tielle puuston, katoksien ja alamäen takia, niin en tiennyt, miten kauas Viva lopulta lähtikään. Jonkin ajan päästä alkoi kuulua lohduttavaa kilinää, kun Vivan hihnan metallirinkula kilisi vasten asfalttia. Pentu saapui hollille varsin tyytyväisen näköisenä.

Lauantai 14.7.

Aamuruualla tehtiin taas siksakkia ja pari pätkää seuruuta, joissa molemmissa Viva oli tosi kiva. Illalla pentua pissattaessani Vivalla oli niin mahtava meininki päällä, että laitettiin kunnon vetoleikit pystyyn Vivan hihnalla. Nuo olivat sanan varsinaisessa merkityksessä kunnon vetoleikit, sillä Viva leikki ja veti varmaan mageimmin ikinä! Ihan mieletön pentu!

Näiden puuhailuiden lisäksi koirat saivat nauttia joka päivä kesäisistä säistä poikaystäväni hengaillessa niiden kanssa ulkosalla useita tunteja päivässä.

13. heinäkuuta 2018

Tanssiva tokokoira – vai sittenkin jotain ihan muuta?

5 kommenttia


Jos hankitte harrastuskoiran, päättäkää jo tarkoin etukäteen, mitä harrastusta varten sen hankitte.

No ei vaineskaan. Välillä silti tuntuu, että edellä sanomassani piilee pieni totuuden siemen. En nimittäin vieläkään tarkalleen tiedä, tuleeko Vivasta tanssiva tokokoira, tokoileva tanssikoira vai kenties agility-kenttien tuleva tähti, ja tuo epätietoisuus aiheuttaa minulle välillä kriisinpoikasia. Toki pentu on vasta nelikuinen ja sen kanssa rakennetaan hiljalleen pohjataitoja kaikkeen, mutta pohjataitojakin olisi helpompaa rakentaa jotakin tiettyä lajia varten.

Treenejä on ollut hankalaa suunnitella, sillä en tosiaan ole tiennyt mitä treenata tai edes miksi. Olen huomannut, että pienet lajien väliset ristiriidat saavat minut välttelemään yhtään minkään harjoittelemista: en uskalla harjoitella pennun kanssa pohjataitoja asiaan x, jos siitä voikin aiheutua haasteita asian y suhteen. Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, ettemmekö harjoittelisi mitään, mutta pentupuuhasteluilta puuttuu silti kaipaamani selkeä suunta. Yleissivistävää leikki-, targetti- ja malttitreeniäkään kun ei voi loputtomiin jatkaa.

Mistä suunta sitten voisi löytyä?

Tälläkin hetkellä koiratanssi alalajeineen motivoi eniten. Nadja Böckermanin nettivalmennuksesta olen saanut ihan hurjasti uusia ideoita, vinkkejä ja neuvoja lajin treenaamiseen ja kisaamiseen liittyen. En silti ole osannut lähteä viemään treenejä tavoitteelliseen suuntaan, sillä en ole koskaan aiemmin varsinaisesti treenannut koiratanssia – hömppätemppuillut vain. Tähän haluan kuitenkin viimeistään nyt alkaa panostaa ihan toden teolla. Seuraava askel olisikin pohtia vähän tarkemmin tavoitteita sekä sitä, mistä ja miten lähteä liikkeelle. Muutamia ideoita minulla jo onkin, mutta täytyy kirjoittaa kaikki vielä auki ennenkuin lähden sähläämään mitään suunnittelematonta.

Ohjatuissa pentutreeneissä käymme agilityyn liittyen. Laji on minulle aivan vieras, ja tunnen itseni edelleen hieman epämukavaksi agilitykentällä tönöttäessäni. Agility vaikuttaa samalla kuitenkin erittäin kiinnostava urheilullisuutensa, teknisyytensä ja vauhdikkuutensa vuoksi. Pentukurssilla ainakin Vivalle on jo syttynyt pientä kipinää, mutta nähtäväksi jää, leimahtaako tuo kipinä vielä liekkeihin. On tavallaan koomistakin ajatella, että lähtisin aivan keltanokkana harrastamaan lajia agilitymaailman ferrarin kanssa. Mutta ehkä siitäkin jotakin voisi tulla – ja jostainhan se on aloitettava. Tässä kuitenkin tarvitsen luonnollisesti erityisen paljon neuvoja ja ohjausta, joten katsotaan nyt rauhassa pentukurssi loppuun ja mietitään sitten, mihin seuraavaksi suunnataan.



Entäpä sitten se toko? Ainoa laji, jossa olen ylipäätään (epävirallisesti) kisannutkin joskus. Toko viehättää niinikään kaikessa teknisyydessään ja kaavamaisuudessaan: lue säännöistä liikkeiden suoritusohjeet ja toimi niiden mukaan. Helppoa, eikö? Ei tarvitse miettiä musiikia tai ideoida uusia temppuja, kuten koiratanssissa – ja silti aina riittää haastetta ja hiottavaa. Tästä huolimatta jokin asia saa minut kovin epävarmaksi lajin suhteen. Tuntuu, etten oikeastaan edes tiedä lajin (jo iänkaikkisen vanhoista) sääntömuutoksista tai uusimmista koulutusnikseistä mitään, enkä uskalla lähteä itsenäisesti viemään koko hommaa metsään. Kouluttajaa ja kurssia olisi toki tarjolla pilvin pimein, mutta ainakaan ennen syksyä aikataulut moisille eivät vain millään natsaa.

Tokoon liittyen jotain pientä ollaan kerittykin jo rakentamaan: perusasennon alkeita, seuruun alkeita, noudon ideaa ja merkkeihin sekä ruutuun tutustumista.

Analyysin tulos

Tähän asti kirjoitettuani olen analysoinut itseäni sen verran, että huomaan tulleeni kovin epävarmaksi treenaamisen suhteen. Neelan kanssa tavoitteellisesta treenaamisesta on ollut taukoa kuitenkin vuosia (jäi silloin, kun kuntoutettiin puremahaavaa ja työstettiin tapaturmasta syntynyttä arkuutta), joten olen tavallaan pompannut harrastusmaailmaan varsin puhtaalta pöydältä. Samalla pelkään kovasti tekeväni jotakin peruuttamatonta Vivan suhteen, vaikka rationaalinen minäni tietääkin, että virheistä nyt vaan oppii eikä ensimmäisen kunnon harrastuskoiran kanssa vain voi tehdä kaikkea ihan oppikirjan mukaan. Eikä toisen eikä kolmannenkaan.

Suurta sisäistä ristiriitaa aiheuttaa myös koiratanssi-innostukseni. Tuntuu jotenkin väärältä, että meidän päälajimme olisi vain koiratanssi, koska kyllähän kunnon bordercollien nyt täytyisi päästä viikossa ainakin kaksiin agilitytreeneihin, paimentamaan, tokorinkiin ja hakumetsälle – siis kunnon harrastuksiin... Nämä ovat toki taas näitä omien ajatuksien järjettömyyksiä, mutta valitettavasti ne vain nakuttavat sanomaansa alitajunnassani. Ehkä juuri siksi nyt olisi oikea hetki pohtia kunnolla tavoitteita ja treenisuunnitelmia, jotten enää tuntisi huonoa omaa tuntoa siitä, että treenaisimme päätoimisesti vain niitä koiratanssikuvioita. 

Vivasta tulee siis ehkä tanssiva tokokoira. Tai pelkkä tanssiva koira. Tai tanssiva toko- ja agilitykoira. Tanssi vaikuttaisi nyt kuitenkin sen verran selkeältä ja motivoivalta suunnalta, että voisin antaa itselleni luvan keskittyä ihan rohkeasti ja täysillä siihen.

7. heinäkuuta 2018

Vivan 17-viikkoiskooste

0 kommenttia


Sunnuntai 1.7.

Sekä minulle että koirille maistui uni, joten noustiin ylös vasta joskus kympin maissa. Lähdettiin sitten kiireen vilkkaa parin tunnin metsäreissulle Rauhaniemeen ennen töitäni. Sää oli kovin tuulinen ja rantaan tuli melkoisia vaahtopäitä. Alkuun Viva säikkyi näitä, mutta keksi sitten pian kivan leikin aaltojen jahtaamisesta.

Päivällä koirat olivat noin viitisen tuntia keskenään kotona. Ex-yksinolohaukkuja Neela oli ollut nätisti hiljaa, mutta Viva oli jonkin verran ulissut, ulvonut ja kitissyt huoneessaan. Makkarin ovi oli tosin mennyt kiinni, joten en tiedä kuinka suuri vaikutus tällä oli Vivan yksinoloon. Aiemmat noin parin kolmen tunnin yksinolot ovat kuitenkin pääsääntöisesti menneet tosi hienosti.


Maanantai 2.7. – Lauantai 7.7.

Painoa oli maanantaina 9,7kg.

Päivä vierähti töissä, mutta illalla suunnattiin nokat kohti mökkiä ja neljän päivän vapaita! Mökillä koirat saivat nauttia vapaudesta, uusista maastoista ja rempseästä, aikatauluttomasta elämästä.



Käväistiinpä me syömässäkin ravintolassa, jossa Viva osasi rauhoittua makuulle jopa Neelaa paremmin. Lisäksi Viva pääsi tutustumaan veneilyyn sekä isossa moottoriveneessä että soutuveneessä. Olin ajatellut pennun reagoivan näihin hieman varautuneesti, mutta vielä mitä: Viva vaan tähysteli keulasta maisemia ja nautti tuulenvireestä korvat lepattaen.


Mökkiviikkoon sisältyi myös pientä puuhastelua, lähinnä leikkimistä. Perjantain leikkihetket nappasin videolle. Opetinpa Vivan antamaan tassuakin käskystä (tassu). Homma oli sangen helppoa, sillä pentu käyttää tassujaan luonnostaan tosi paljon esimerkiksi leikkiin haastaessaan.



Heinäkuu pyörähti meillä siis varsin kivasti käyntiin pienellä irtiotolla arjesta. Nyt jaksaa taas sekä omistaja että koirat luuhata keskustan tuntumassa sivistyksen parissa.  

6. heinäkuuta 2018

Vivan 16-viikkoiskooste

0 kommenttia


Taas vierähti yksi viikko pennun elämästä. Viikko oli treenijuttujen suhteen oikein antoisa ja melko aktiivinenkin! Lisäksi Vivan sisäsiisteys on edennyt ihan harppovin askelin: yhtä yötä lukuunottamatta kaikki yöt olivat kuivia, ja vahinkoja sattui sisälle vain ihan pari yksittäistä kertaa.

Sunnuntai 24.6.

Painoi 9,2kg.

Päivän ohjelmassa oli kuvausreissu Hatanpään Arboretumiin. Vaikka puistossa oli paljon muitakin vierailijoita, Viva pysyi tosi hienosti hollilla ilman hihnaa lyhyiden kuvaussessioiden ajan. Hieno peenu! Illalla treeniohjelmassa oli kirjan päällä pyörimisiä, ja Viva hoksasikin jo heittää kokonaista kierrosta vastapäivään.


Maanantai 25.6.

Edellisiltana Viva nukahti aikaisin, joten se oli tehnyt tarpeensa odotetusti yöllä sisälle. Aamusella suunnattiin Evidensiaan toisille rokotuksille. Reipas pentuhan Viva taas oli, antoi lääkäritädin tutkia hienosti ja malttoi hetken paikoillaankin. Hampaat olivat jo alkaneet vaihtua edestä sekä ylhäältä että alhaalta.

Illalla starttasi Tanja Kurikan pentukurssi SDP:llä. Oli kivaa, että treeniryhmässä oli myös kaksi muuta samanikäistä bc-naperoa, molemmat eri pentueista kuitenkin. Viva oli alkuun uudella hallilla hieman varautunut ja vähän säikkyi viereisillä radoilla aksaavien koirien haukkua ja esteiden kovia ääniä. Tästä huolimatta saatiin oikein kivat treenit aikaiseksi ja Viva oli hyvin kuulolla.


Ohjelmassa oli alkuun metallipurkkien kolistelua, jossa sheippaamalla sain Vivan jo vähän itse aiheuttamaan ääntä. Seuraavaksi luoksareita avustettuna – hyvin meni. Yksin treenaamiseen saatiin hyvä vinkki kiertää hihna kerran jonkun tolpan ympäri, jotta saa hieman etumatkaa pennusta pois päin juostessa. Lisäksi treeneissä tehtiin luopumista (tuttua), niskasta tarttumisesta palkkailua, kuolleen arvottamista ja lähelle tulemisesta palkkaamista. Positiivista oli, että tauoilla Viva tarjosi itse taukomatolle menemistä!

Treenien jälkeen kierrettiin vielä pieni kierros kahden muun bc-pennun ja omistajiensa kanssa, niin koiralapset pääsivät purkamaan viimeisetkin energian rippeensä. Kolmen mustavalkoisen juostessa edestakaisin ei meinannut itsekään pysyä perässä, että kukas niistä olikaan se oma pentu 

Tiistai 26.6.

Aamulla ulkoiltiin satamassa ja puistossa, jossa tehtiin pienet luoksari- ja leikkitreenit. Muutoin aamupäivä meni aika rennoissa tunnelmissa, ja keskipäivällä koirat jäivät vielä pariksi tunniksi keskenään kotiin.


Iltapäivästä suunnattiin nokat kohti Ratinaa, jossa treenailtiin vähän kontaktia, perustasentoon hakeutumista, jalkojen väliin tuloa ja leikkimistä. Meidän tuurilla paikalle sattui joku mielenosoittajien joukko poliisisaattueineen, ja Viva alkoi säikkymään isosta joukosta lähtevää meteliä ja rumpujen pauketta. Lopputreenit menikin sitten lähinnä tosi helppoja tehtäviä tehdessä ja kontaktista sekä rauhassa olemisesta palkkaillessa. Siirryttiin vielä hetkeksi viereisen koirapuiston puolelle, jossa Viva pääsi leikkimään englanninspringerspanielin ja parin ranskanbulldogin kanssa.



Keskiviikko 27.6.

Painoa oli 9,5kg.

Aamuruualla treenailtiin vadilla pyörimistä ja siitä seuruupositioon hakeutumista (ks. edellinen video). Aloin rakentaa käskyä molemmille tehtäville: vadille (vastapäivään) loota ja seuruupositioon hakeutumiselle följa. Aamulla tehtiin myös hihnakävely kirjastolle, ja kotimatkalla Viva pääsi moikkaamaan mastiffi-tyyppistä koiraa.

Torstai 28.6.

Aamulenkillä yläpuistossa hengaili joku kymmenisen jäniksen lauma, josta luopumista päästiin treenailemaan sopivasti. Aamuruualla kotona tehtiin taas vadilla pyörimistä, ja tällä kertaa vahvistin enemmän myötäpäivän suuntaa. Ennen töihin lähtöäni käytiin vielä hengailemassa yläpuistossa, ja tajusin kaivaa kaapista mukaan sinne unohtuneen liinan. Liina olikin suuri pelastus, sillä nyt Viva pääsi juoksentelemaan vapaammin myös tuossa yläpuistossa, jossa sitä ei noiden ylättäen puskista ilmaantuvien jäniksien takia muutoin uskaltaisi pitää vapaana.


Perjantai 29.6.

Sadeaamun ratoksi treenailtiin purkeilla kolistelua (koostevideo yllä). Sain töistä yllättäen vapaapäivän, joten varasin meille Wuffin treenitilasta tunnin vuoron aamupäivälle. Treenien teemana oli leikkiminen, koska sitä olen tehnyt Vivan kanssa ihan hävettävän vähän omana harjoituksenaan. Lisäksi tehtiin mm. luoksareita, jalkojen väliin tuloa, vatia, malttitreeniä ja taukomaton vahvistamista.



Oikein kivat treenit niin pennun kuin Neelankin osalta, ja treenitilakin oli ihan jees. Siellä oli vaan niin ta-jut-to-man kuuma, ettei taideta kyllä uutta vuoroa varata muuta kuin hätätapauksessa... Illalla käväistiin vielä Mustissa ja Mirrissä ostamassa purtavaa ja uusi pallo Vivalle.


Lauantai 30.6.

Aamulla puuhailtiin perusasento- ja seuruupositiotreeniä. Tästäkin löytyy pätkä ensimmäisestä koostevideosta.

Päivällä koirat olivat nelisen tuntia yksin, jonka jälkeen ne viettivät loppupäivän hoitajan kanssa hengaillen. Hyvin oli kuulemma mennyt kummankin osalta, ja Viva oli päässyt esittelemään pentuhampaittensa puruvoimaa hoitajan käsiin... 

4. heinäkuuta 2018

Pikkukoira seitsemän vuotta!

0 kommenttia


Neela Nuunuu Neponen meni ja täytti seitsemän vuotta eilen 3.7. Se on keski-ikäinen, ehkä yli elämänsä puolessa välissä, ehkä tasan, ehkä ali. Kuluneet seitsemän vuotta ovat yhtä kaikki olleet parhaimpia vuosiani. Tuossa ajassa omassakin elämässä on tapahtunut paljon, kun olen kasvanut nuoresta yläasteikäisestä tytöstä omillaan asuvaksi nuoreksi aikuiseksi. Ja vaikka elämän suuntaa on tullut etsittyä muualtakin kuin pelkän koiraharrastuksen parista, olen silti enemmän kuin iloinen siitä, että kaikki nuo tärkeät vuodet rinnallani on kulkenut maailman paras pikkukoira.


Pikkukoira, joka on opettanut minulle vastuuta. Pikkukoira, joka on tuonut elämääni iloa, huolta, kyyneleitä ja naurua – uusia ystäviäkin. Pikkukoira, joka on johdattanut minut monille seikkailuille, ja joka on kulkenut mukanani monissa seikkailuissani. Pikkukoira, joka on vienyt minulta ison osan vapaa-aikaani ja joka on joskus sitonut minua ehkä liikaakin. Pikkukoira, joka on vienyt ison osan säästöistäni, mutta joka on kuitenkin istunut sängyllä vieressäni kun elämä on tuntunut potkineen päähän. Pikkukoira, joka on nätisti odottanut ja ymmärtänyt, kun taloon tuli uusi pentu ja aikaa on joutunut jakamaan useammalle tassulle.

Pikkukoira, joka on vain ollut. Ja vain olemalla vieressäni on antanut elämälleni suunnan ja merkityksen.