29. syyskuuta 2018

Treenilokin ensimmäinen luku

0 kommenttia
Kivoja uutisia harrastusrintamalta! Täällä starttaa pian kunnon aktiivisyksy, kun meidän arkea täyttää lokakuusta alkaen kolmet viikottaiset treenit. Hain ja pääsin sekä koiratanssin valkkuryhmään että agilityn alkeiskurssille Tamskille. Tämän lisäksi viime viikolla pyörähti käyntiin Riitta Kivimäen penturyhmän treenit.

Ehkä eniten täpinöissäni olen kuitenkin koiratanssin valkkupaikasta, sillä kuulopuheiden perusteella elin täysin siinä uskossa, ettei valkkua tai mitään säännöllisesti pyörivää ryhmää saataisi kokoon tänäkään vuonna. Vaan toisin kävi. Koiratanssin osalta kirjoitin eräänä tylsänä työpäivänä syksylle muutamia tavoitteita: 1) nykyisen seuruuposition työstäminen, 2) jonkin toisen erilaisen position treenaaminen, 3) peruuttamiseen lisää etäisyyttä ja suoran linjan vahvistamista, 4) pieniä temppuja lisää, esim. pyörähdykset ja jalkojen välistä peruutukset (ja sitten kun näitä on kertynyt enemmän niin ketjutuksen alkeistreeniä) ja 5) lisää erilaista targettityöskentelyä, esim. targetilta toiselle hakeutumista ja kosketuskeppiä.



Entäpä sitten se agility? Mitä ihmettä se tekee meidän treenikalenterissa? Agilityn piti olla ajatuksena haudattu ja kuopattu, mutta jotenkin päädyin silti hakemaan kurssille. Pieni kipinä TK:n pentukurssilta taisi siis itsellenikin sitten kuitenkin jäädä. Tamskin kurssille järjestettiin karsintatilaisuus 16.9., jossa päästiin Vivan kanssa näyttämään yhteistyötämme mm. leikkien, tehtäviä tekemällä ja parin esteen (putki, puomi maassa ja hyppy) parissa. Viva leikki kivasti, teki käsitargetti-, paikallaolo ja luoksetulotehtävät hienosti ja esteetkin muistuivat melko pian pennun mieleen. Putkesta se ei alkuun tullut (jossakin mielenhäiriössä taputin käsiäni putken suulla, että ei nyt mikään yllätys sinänsä ettei tullut), mutta ensimmäisen onnistumisen jälkeen toinen kerta olikin jo hurjan kivaa. Puomille menon se tarjosi heti itse ja hypyissä se tuli kivasti sekä namille että kuolleelle lelulle.



Penturyhmän treenit 19.9.

Riitan treeneissä ajauduttiin jotenkin kummasti penturyhmään, vaikka meillä Vivan kanssa on jo pohjia paljon tehtynä. Ensimmäisen treenikerran jälkeen päätin silti jatkaa ko. ryhmässä, sillä harjoitteita sai sovellettua hyvin omaan tasoon eikä muut treeniajat oikein olisi sopineet meidän kalenteriin. Ekoissa treeneissä harjoiteltiin palkkasanoja sekä targetilla pyörimistä. Vivan kanssa keskityimme nami-lelu -vaihtoihin (tip ja jes) ja lelu-lelu -vaihtoihin, jotka menivät paljon paremmin kuin olin odottanut. Kotosalla Vivalla on ollut taipumusta jäädä kiinni namipalkkaan sen ollessa edelleen lelupalkkaa vahvempi, mutta noissa treeneissä Viva vaihtoi namista leluun todella sujuvasti. Ainoastaan jäädessäni palkkaamaan pidemmäksi aikaa namilla tai pyytäessäni jotakin tehtävää ja palkatessani ensin namilla ja siirtymällä sitten leluun, Viva jäi hieman tuijottelemaan taskua ja sen oli vaikeaa siirtyä leikkimään.



Tehtiin treeneissä myös huomio siitä, että Viva ennakoi nameja melkoisesti vasemmalta puolelta tuleviksi. Voin kyllä ihan kädet ylhäällä myöntää, että olen ehkä tietoisestikin kasvattanut siitä "vasemmanpuoleisen". Lenkeillä namit tulevat aina vasemmalta (ja esim. kaikissa takeissani namitasku on aina vasen tasku) ja treenitaskuunkin namit aina kummasti eksyvät vasemmalle puolelle. Tätä kaavaa pitäisi nyt saada rikottua. Myös vatipyörimisessä huomasi selkeästi sen, että vasenta ollaan tehty enemmän ja vasemmalle pyöriessä Viva pystyi pitämään etutassut paremmin targetilla kuin oikealle pyöriessä. Nyt siis kunnon kuuri oikeaa puolta vähän joka juttuun.



Saa nähdä tulenko kirjoittelemaan treeneistä tänne blogin puolelle vai johonkin omiin salaisiin vihkosiini. Lupasin itselleni kuitenkin suunnitella, asettaa tavoitteita ja seurata tavoitteiden toteutumista ihan kunnolla, sillä ilman suunnitelmaa meidän (minun) tekemisestä tulee niin helposti sellaista päämäärätöntä haahuilua. Myös videoiminen on jäänyt valitettavan vähälle. Ohessa on kuitenkin videoita taannoisista treeneistä,  joista saa melko hyvän kuvan Vivan tämänhetkisestä tekemisestä.

Olen ihan mielettömän innoissani päästessäni aloittamaan harrastushulinat nyt vihdoin kunnolla! Viva on ainakin osoittanut olevansa todella kiva treenikaveri myös halliympäristössä, joten en malta odottaakaan, mihin tämä syksy ja yhteinen tekeminen meidät vielä vie.

5. syyskuuta 2018

Puolivuotias Viva

0 kommenttia


Katselin taannoin Vivan 7-viikkoisvideoita melkein itkua tihrustaen – miten pieni ja sievä se olikaan! Eilen Vivalle tuli täyteen puoli vuotta, ja sievä tyttö se kyllä edelleen on. Pieni ei enää niinkään. Painoa Vivalla on 11,8kg ja korkeutta 48-49cm.

Puolivuotias Viva on arjessa jo varsin miellyttävä. Se on rauhoittunut pikkupentuajoista todella nopeasti, kun ei niistäkään kuitenkaan niin kauaa ole. Aamu viiden herättäjästä on tullut kunnon aamuköllöttelijä, ja usein aamun ensimmäisen pissatuksen jälkeen Viva painelee takaisin unille. Sisäsiisti se on ollut jo hyvän tovin, ja ulkona se reagoi "tee"-käskyyn varsin hyvin. Sellainen pikkupennun järsimisvimma on jo kaukana takana päin. Kompostiverkkoja olen ottanut pois esimerkiksi kenkähyllyn edestä (ja kengät ovat kyllä saaneet olla rauhassa), mutta yksinolohuoneessa eli makkarissa verkot saavat olla tietokoneen johtojen edessä varmuuden vuoksi vielä jonkin aikaa.

Kotona ollessamme Viva joko nukkuu, puuhailee itsekseen jotakin (eli yleensä suolestaa pehmoleluja...) tai on mukana meidän tekemisissämme. Se on henkisesti aivan sylivauva, ja esimerkiksi iltaisin sohvalla makoillessamme Viva kiehnää itsensä mahdollisimman lähelle meitä. Tämän haittapuolena on se, että myös yöllä se haluaa nukkua mahdollisimman lähellä minua, mikä on ajoittain heikentänyt oman uneni laatua. Kuten emänsäkin, Viva on ihan fanaattinen nuolemaan. Jos sitä ei kieltäisi, se varmaan nuolisi niin kauan, että sen kuivunut kieli olisi tarttunut ihoon kiinni. Toisinaan Viva innostuu vielä mälväämään kättä hampaillaankin, mutta se osaa (yleensä) säädellä puruvoimaansa ja lopettaa kiellosta.


Monet arkea helpottavat käytösmallit, kuten vuoron odottaminen ja luvan kysyminen, ovat Vivalla jo melko vahvoja, mutta kyllä arjesta vielä paljon kehitettävääkin löytyy: toisinaan Viva vetää hihnassa kuin höyryveturi, ja jos se turhautuu esimerkiksi liian hitaaseen kävelytempoon Neelan takia, se saattaa alkaa repiä ja roikkua hihnassaan. Myös toisten koirien ohituksia tarvitsee treenata enemmän, sillä kiinnostavia koiria pentu kyllä pyrkisi lähestymään keinolla millä hyvänsä.

Mitään suurempia fiksaatioita Viva ei ole vielä kehittänyt, mutta kaksi asiaa ovat sen mielestä erityisen kiinnostavia: kynäneulojeni muoviset suojakorkit ja maasta löytyvät syödyt purukumit. En edes käsitä miten Viva kykenee bongaamaan purukumit sillä tavalla! Se kyllä irrottaa niistä käskystä, mutta aivan pienimmätkin purkkapallot jostain katukiveyksen kulmauksesta etsiytyvät varmasti sen suuhun, ellen itse huomaa niitä ensin. Insuliinineulojen korkit puolestaan unohtuvat joskus sohvapöydälle, ja Viva käy aina säännöllisin väliajoin tsekkaamassa pöydältä löytyisikö sieltä korkkeja.


Tekstin kuvat ©Alexandra S.

Viva elää tällä hetkellä jonkinlaista pientä mörköikää. Se on pöhissyt milloin millekin, ja se kuulee sekä reagoi myös tuttuihin ääniin eri tavalla kuin aiemmin. Ensimmäiset pimeät illat olivat sille kovin jännittävä juttu, mutta nyt se on jo tottunut siihen, että ulkona voi olla välillä pimeääkin. Mitään kovin järisyttävää tai suurta teini-iän murrosta Viva ei kuitenkaan ole vielä kokenut, joskin saa nyt nähdä miten tilanne etenee, kun ikää tulee lisää. Harmikseni Viva on oppinut reagoimaan Neelan vartiohaukkuun haukkumalla itsekin. Parvekkeen lisäksi Neela saattaa vartioida ohikulkijoita esimerkiksi lähipuistoissa hengaillessamme, jolloin myös Viva on yhtynyt kuoroon ja pöhissyt pariin kertaan. Neelan haukkuminen myös järkiään keskeyttää Vivan senhetkisen tekemisen: esimerkiksi eilen pennun huomio karkasi treenitilanteesta heti toisaalle, kun Neela yllättäen haukahti ohikulkijoille. Onneksi Neela ei turhan usein hauku, mutta toivon silti ettei Viva yleistäisi tätä käytöstä kaikkien koirien haukkuihin.

Mörköilystään huolimatta Viva on edelleen ihan mahdottoman sosiaalinen tapaus. Se kyllä luopuu kiinnostavistakin ihmisistä käskystä ja osaa lenkeillä ohittaa vastaantulijat noteeraamatta heitä sen enempää, mutta voisi silti olla ihan järkevää kiinnittää nyt hetkeksi enemmän huomiota tiettyjen käytösmallien opettamiseen. Voisin nimittäin kuvitella Vivan olevan juuri sellainen koira, joka lähtee tokokehästä palkkaamaan itsensä kivojen tyyppien luo yleisöön. Talomme hississä on tullut välillä kiusallisia tilanteita, kun hissiin on meidän lisäksi tullut joku muukin ja pentu on sanan varsinaisessa merkityksessä seonnut riemusta. Ja vielä kiusallisempaa on se, että Viva hyppii ja pusuttelee surutta sekä lyö aina vahingossa kovan luupäänsä vasten ihmisten kasvoja. Hauskaahan tuo riemu vaan kaikkien mielestä on, mutta sen soveliaisuudesta voidaan olla montaa mieltä.

Viva on yhtä lailla myös koirasosiaalinen, ja se on tullut hyvin juttuun kaikkien tapaamiensa koirien kanssa. Se osaa sovittaa leikkiään hienosti leikkikaverin mukaan: pienen coton-pennun kanssa Viva leikkii maan tasalla varovaisesti ja nätisti, kun taas isompien kavereiden kanssa se painii täysillä. Jahtausleikit ovat parasta mitä Viva tietää ja se voisi vaan juosta loputtomiin. Uusien koirien kanssa Viva on toisinaan ollut aluksi hieman varovainen ja mielistelevä, mutta yleensä ei mene kauaakaan, kun Viva on jo haastamassa kaveria juoksuleikkiin. Ihan hyvin ottaen huomioon sen, että Viva on elänyt pentuaikansa epäsosiaalinen kärttykoira seuranaan.



Jokin aika sitten Viva alkoi lintujen lisäksi osoittaa kiinnostusta myös autoja kohtaan. Autojen kohdalla puutuin heti edes katseluun ja nyt ollaan taas tilanteessa, jossa Viva ei juurikaan kiinnitä huomiota niihin. Vanhempieni luona käydessä kuitenkin huomasi selkeästi sen, että hiljaisemmilla teillä vastaantulevat yksittäiset autot olivat pennusta paljon kiinnostavampia, kuin täällä keskustan liepeillä oleva autojen vilinä. Myös hämärällä autojen valot ovat kiinnostaneet Vivaa enemmän, mutta se on kuitenkin luopunut niistä joko oma-aloitteisesti tai viimeistään käskystä. Lintujen kohdalla ollaan edetty siihen, että voimme esimerkiksi treenailla puistossa melko huoletta, vaikka pululauma ruokailisikin lähistöllä. Jos olen liian hidas luopumiskäskyni kanssa, Viva saattaa kyllä edelleen jähmettyä kyttäämään, mutta toisina päivinä se taas saattaa ohittaa linnut ihan vierestä todella mallikkaasti. Ota siitä nyt selvää. Metsässä se kyllä säntää lintujen perään, jos en ole itse ehtinyt reagoimaan tarpeeksi ajoissa.

Viva on tähän asti ollut kovin kivan oloinen treenikaveri. Se on innokkaasti mukana kaikessa, ja se palkkautuu niin namilla kuin lelullakin. Lelut ovat alkaneet kiinnostaa sitä yhä enemmän ja enemmän, ja se on kehittynyt yhdessä leikkimisessä todella hienosti. Häiriössä (ts. halliympäristössä) ollaan treenattu taas vaihteeksi niin vähän, etten tiedä miten leikki sujuisi siellä nyt. Syksymmällä sen sitten näkee. Lelut tekee siitä hieman häslän, mutta ainakaan tulevaisuudessa ei kyllä varmastikaan tule olemaan ongelmaa saada tekemiseen ja liikkeisiin vauhtia lelupalkan avulla. Vivan keskittymiskyky on vieläkin melko alkeellisella tasolla, ja jos palkka ei ole vähänkään tarpeeksi hyvä, sen kyllä huomaa Vivasta pian. Taukokäytös ("Käy siihen") on Vivalla vahva, joskin treeneissä en ole laittanut sitä tauolle häkkiin tai matolle vaan ainoastaan makaamaan johonkin lähettyville, joten en tiedä miten se häkissä tai matolla pysyisi.

Mitään varsinaista lajitreeniä ei olla vielä(kään) kunnolla aloitettu, vaikka toki paljon ollaan treenattu esimerkiksi nopeita käskyihin reagoimisia, kestoa tuttuihin asioihin, positiotreeniä, targettitreeniä, kaukopalkalle työskentelyä ja kaikkea muuta hyödyllistä perusjuttua. Toisaalta paljon Viva kyllä jo osaa ja oppii mielellään uuttakin. Tarjoamisessa Viva on vielä vähän huono, ja se tarjoaa lähinnä tuttuja asioita tai viimeksi treenattua asiaa. Joitakin temppujakin ollaan jo harjoiteltu, mutta olen halunnut keskittyä nykyisten työstämiseen vahvemmaksi enkä opettaa heti alkuun kymmeniä temppuja ei niin varmaksi. Kehonhallintajuttuja ollaan tehty ihan hävettävän vähän, vaikka niistäkin olisi tanssikoiralle huomattavaa hyötyä. Tässä pitää kyllä ryhdistäytyä!

Kokosin alle vielä listaa käskyistä, joihin Viva reagoi tai joita harjoittelemme:
  • Palkkasanat tip, jes ja super
  • Vapautus: vapaa (asennosta), saa mennä (esim. saa irrota metsässä), ole hyvä (saa ottaa ruokaa) ja etsi (saa etsiä nameja)
  • Taukokäytös: käy siihenpetiin (menee matolle)
  • Paikallapysyminen: staymalta (tämä on rennompi "ole siinä" -käsky). Paikallaoloa treenattu tosi vähän.
  • Luopuminen: jätä (luopumiskäsky), anna olla (tästä on muodostunut vähän sellanen rennompi et nyt viittis -käsky luopumiselle, jossa en vaadi kontaktia vaan ainoastaan tekemisen tai huomion siirtymisen muualle)
  • Lähellä pysyminen: tässä (vahvistan edelleen tosi paljon namilla), täppä (käsitargetti)
  • Luoksetulo: vislaus, komma, rennommissa tilanteissa tule tai Viva
  • Asennot: sit ja down, reagoi myös Neelan maahanmenokäskyyn maahan. Näitä on treenattu paljon (nopeaa reagointia ja erottelua), osaa hyvin. Maahanmenossa heittää välillä edelleen lonkalle.
  • Irrottaminen: irti, reagoi käskyyn hyvin. 
  • Positiot: between (jalkojen välissä), följa (seuruupositio). Positioissa treenattu eri suuntia. Ei osaa erotella suullisesta vihjeestä, vaan ohjaan kädellä oikeaan positioon.
  • Perusasento: tykö, ei reagoi vielä käskyyn vaan tarvitsee käsiavun. Treenattu vaan vasemmalle puolelle.
  • Takapään käyttö: loota (vastapäivään) ja boksi (myötäpäivään). Tarjoaa lähinnä vastapäivään kiertämistä käskystä, treenattu siinä myös etäisyyttä.
  • Temppuja: suk ja sak (menee vasemman tai oikean jalan ali), tassu ja toinen (tassun antaminen, projektina häivyttää käsiapua), pakki (peruutus, treenattu suoraa linjaa ja etäisyyttä)



Viva on tässä reilun neljän yhteisen kuukauden aikana luikerrellut itsensä lujasti minun ja monen muunkin sydämeen. Teini-ikä ja vanhemmaksi varttuminen tuovat varmasti mukanaan omat kuvionsa, mutta toivon, että Vivan hupsu ja elämäniloinen asenne säilyisi aina!