11. tammikuuta 2019

Alkuvuoden kuulumiset



Viva täytti tammikuun alussa kymmenen kuukautta. Se olisi siis kisaikäinen tokossa. Ihan kamala ajatella, että tuon ikäisen koiran kanssa saisi luvan kanssa lähteä kisaamaan ja sen voisi odottaa osaavan alo-luokan juttuja - Vivahan on niin lapsi vielä! Riitan treenit ovat saaneet oman tokomotivaationi kohoamaan pilviin, ja tällä hetkellä laji motivoi enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Huikeaa.

Loppuvuoden suurimmaksi projektiksi otin perusasennon ja seuruupaikan työstämisen edestä taaemmas ja päästä eroon korvan painamisesta jalkaan. Nämä alkavatkin pääsääntöisesti olla ihan hyvällä mallilla, mutta seuraaviksi työmaiksi ovat osoittautuneet pomppiminen seuruussa, hieman auki jäävä asento sekä pään asennon parantaminen inan verran ryhdikkäämmäksi. Kun keskittyminen on asiassa A, sitä nähtävästi tahtomattaankin vahvistaa asiaa B... Tässä ei kyllä työ lopu ikinä kesken, ja on ihan parasta päästä osaavien neuvojen myötä treenaamaan juttuja sillä tavalla kunnolla. Ehkä sitä joskus osaa itsekin kouluttaa vähän järkevämmin alusta alkaen – siihen viitaten tuo koostevideo. :D Seuruujuttujen lisäksi ollaan puuhailtu muun muassa pitoa ja muita perustaitoja.



Myös agility on alkanut motivoimaan minua yhä enemmän. Viime viikkoisissa treeneissä päästiin tekemään pientä hypyistä ja putkista koostuvaa radan pätkää ekaa kertaa ikinä. Samoin Viva pääsi kiipeämään madalletun A:n ekaa kertaa, ja eipä se ainakaan pelkäävän vaikuttanut. Agility tulee varmasti olemaan meille sellainen rakas höntsäilyharrastus kerran viikkoon. Rataa rakentaessamme Viva vaan huusi seinän vieressä kuin kidutettu sika, joten joku tehotreeni pitäisi nyt tuohon rauhoittumiseenkin ehtiä jossain välissä suunnittelemaan ja toteuttamaan. Mitä tehdä, kun olisi ihan liikaa treenattavaa ja ihan liian vähän aikaa?!

Toko- ja agilitymotivaation huidellessa pilvissä samaa ei voi sanoa koiratanssista. Kun edellä mainitut lajit tarjoavat "valmista" treenattavaa yllin kyllin, ei jaksaminen saatika sitten aika tahdo enää riittää ylimääräiseen ideointiin koiratanssin osalta. Joulukuun jälkeen ollaan treenattu koiratanssiin liittyen lähinnä vain itseni ympäri kiertämiselle käsky, ja siinä se. Vähän hävettää myöntää. Oli mulla jossain välissä kausi, kun intopiukeana rustasin puhelimen muistioon ideoita ohjelmalle, mutta tuo into laantui yhtä nopeasti kuin tulikin. Rämmitään nyt ainakin tämä valkkukevät loppuun, ja josko sitä sitten antaisi itselleen luvan keskittyä täysillä ihan vaan siihen tokoon.

Parin kuukauden päästä Viva pääseekin jo maksetuille unille luustokuvien merkeissä! Puhtaiden välikuvien jälkeen on oikeasti melko jännittävää nähdä, millaiseksi tilanne on kehittynyt ja millaiset lausunnot Kennelliitolta pamahtaa. Luuston tsekkauksen jälkeen on suunnitelmissa aloitella myös vetopuuhia canicrossin merkeissä. Joitakin ihan lyhyitä muutaman metrin vetoja olenkin Vivan kanssa jo testaillut ja se on kyllä luonnostaan sellainen vetojuhta, että suurempi työ tulee olemaan malttamisen ja pysähtymiskäskyn treenaamisessa, kuin varsinaisessa vedossa. No, vetäähän se lenkeilläkin toisinaan kuin mielipuoli, etten sinänsä ole yllättynyt.


Viva kävi viime viikolla taas fysioterapiassa. Kontrollikäynti venyi lomien takia tänne uuden vuoden puolelle, mutta eipä kropan tilanteessa ollut onneksi ehtinyt tapahtua mitään katastrofaalista. Päin vastoin, mitään akuuttia tarvetta esimerkiksi fasciamanipulaatiolle ei enää ollut ja kireydetkin olivat suurimmaksi osin helpottaneet lukuunottamatta hauksia ja lonkankoukistajia. Nyt jatkoon saimme treenattavaksi tassujen nostot oikeasti rauhallisessa mielentilassa siten, että Viva keskittyy tasapainoiluun eikä hae tukevaa askelta takajaloista. Samoin sain harjoitella tekemään hauislihaksen ja lonkankoukistajien venytykset sekä selän ojennukset, joita ollaan nyt tehty joka ilta lenkin jälkeen. Seuraava aika olisi tarkoitus varata noin kolmen viikon päähän, jolloin kontrolloidaan tilanne ja vaikeutetaan harjoituksia sekä monipuolistetaan venytyksiä.

Alla vertailuksi ensimmäinen ja kuudes harjoituskerta tassujen nostoissa. Melkoinen kehitys jo tuossa, huh!


Aika Viva-painotteiset kuulumiset taas, hups. Neelallekin kuuluu oikein mainiota! Se on ollut riemuissaan viileistä keleistä ja paksusta lumikerroksesta, jossa saa möyriä ja myllätä yllin kyllin. Korvia se on taas vähän rapsutellut, joskin olen lipsunut toisinaan antamaan sille Vivan nappuloita (jotka muuten vaihdoin nyt taannoin Brit Caren Endurancesta Profinen vastaavaan energy-versioon). Neelan kanssa höntsätreenaillaan milloin mitäkin. Uusin hittijuttu on se, että Neela saa itse tarjota ihan mitä tahansa toimintoa ja se saa palkan käytännössä mistä vaan. Se menee tuosta sellaisiin riemufiiliksiin, ettei voisi parempaa pikkukoiraa nähdäkään! Lisäksi olen Neelankin kanssa treenaillut kehonhallintajuttuja, kuten vastaavia tassujen nostoja sekä puolipalloilla erilaisia harjoituksia.



Tänä vuonna Neela täyttää kahdeksan vuotta, eli henkisesti mummosta tulee myös "virallisesti" mummoikäinen. Toivon, että tänäkin vuonna saadaan kokea hienoja seikkailuja ja nauttia yhteisestä arjesta täysin rinnoin! Vivakin täyttää pian yhden kokonaisen vuoden, ja samat toiveet minulla on myös Vivan suhteen. Seikkailuja, hetkiä, yhteistä arkea, kivoja treenejä ja hikisiä juoksulenkkejä. Ehkä kisavalmiiksi treenaamistakin, mutta ei ainakaan mitään pipo kireällä tapahtuvaa tavoitelistan ruksittamista. Ja vähän vähemmän hihnassa vetämistä ja autojen kyttäilyä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti