31. maaliskuuta 2019

Vivan terveystutkimukset

0 kommenttia


Viva kävi maaliskuun alkupuolella Pärnäsen Juhalla läpivalaistavana seuraavin tuloksin:

Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Selkä VA0 ja LTV0

Myös silmät tutkittiin terveiksi – tuloksien kirjausta rekisteriin odotellaan Kennelliitolta vielä. Vivalta välikuvattiin myös olat puhtaiksi kahdeksan kuukauden iässä, joten voimme jatkaa treenejä ja lisätä lajivalikoimaan myös canicrossia turvallisin mielin.

Myös Vivan sisaruksia on käynyt tutkimuksissa yhtä hienoin tuloksin, ihan mahtavaa!

5. maaliskuuta 2019

Nimensä veroinen tyttö

0 kommenttia


Naapurin tuttu mies kommentoi taannoin, että Viva on kyllä nimensä veroinen tyttö. Oikeassa oli. Iloinen ja elämännälkäinen pikkupaimen täytti eilen vuoden, ja Vivan asenne on kyllä edelleen ihan yhtä eläköön kuin se oli viime keväänäkin seitsemänviikkoisen pennun tullessa taloon. Nimi tekee koiran, luulen. Ja ihanan koiran tekeekin!

Vuoden verran Vivaa on opettanut minulle rutkasti koirista, etenkin bordercollieista, mutta myös itsestäni. Vivan kanssa toimiessani olen jatkuvasti saanut peilata omaa olemistani ja tekemistäni, pyrkien aina parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen yhdessä koirani kanssa. Olen oppinut ajattelemaan suhdetta ja luottamusta koiraan ihan uudesta näkövinkkelistä: Neelan kanssa se syntyi aikoinaan kuin itsestään, mutta Vivan kanssa olen todella saanut tehdä töitä. On ihan paras tunne pystyä luottamaan omaan koiraan tilanteessa kuin tilanteessa. Nuoren ja vilkkaan Vivan kanssa ei tokikaan tällaisessa tilanteessa olla, mutta päivä päivältä pienten onnistumisten myötä tuntuu, että suhde ja luottamus välillämme hioutuu yhä paremmaksi.

Tällä hetkellä en voi esimerkiksi luottaa Vivan vapaana pysymiseen lähettyvilläni (pupukoulu alkakoon) tai siihen, etteikö se saattaisi yhtäkkiä epävarmuuksissaan alkaa haukkua leikkipaikalla ilakoiville lapsille tai hissiin kanssamme tulevalle ihmiselle säikäyttäen heidät. En osaa aina ennakoida sen käytöstä ohi ajavien autojen tai ylitsemme lentävien lintuparvien suhteen, saatika arvioida, milloin sillä keittää treeneissä yli ja se alkaa napsimaan hihoistani. Se ei osaa odottaa treeneissä rauhassa vuoroaan ja se vetää hihnassa edelleen kuin mielipuoli. Jos huomion kiinnittäisi vain näihin asioihin, voisi elämä teinikoiran kanssa tuntua äkkiseltään aika raskaalta. Kuitenkin katsoessani nyt Neelan pienessä pedissä kerällä nukkuvaa Vivaa voin hyvillä mielin todeta, että kyllä niitä ihania puolia on moninkertaisesti enemmän.



Muutamia esimerkkejä mainitakseni voin luottaa esimerkiksi siihen, että bussissa yhtäkkiä Vivan päätä kohti ojentuva humalaisen ihmisen tai rattaissa istuvan lapsen käsi aiheuttaa koirassani vain riemuisan ilahtumisen näistä ihanista huomionosoituksista. Voin luottaa siihen, että teinikoirani seikkailee sujuvasti vilkkailla keskustan kaduilla, julkisissa kulkuvälineissä, kahviloissa ja kaupoissa. Myös eläinlääkäriä se rakastaa! Tiedän varmaksi, että jokainen aamuni alkaa hymyn huulille saavilla hepuloinneilla ja iloisilla pusuilla naamalle: voi miten suuri ikävä koiralle ehtiikään yön aikana tulla. Lisäksi voin luottaa siihen, että jokainen yhteinen treeni saa meidät molemmat hyvälle mielelle: onhan Viva ihan hitsin hieno toko- ja agilitykoiran alku!

Jokaiseen päivään Viva tuo ripauksen jos toisenkin elämää rakastavaa asennetta, ja siksi pidänkin tuosta koirasta niin mielettömän paljon.

Kuten sanottua, paitsi että olen saanut päivittää tietotaitoani koirien kanssa toimimisesta ylipäätään, olen saanut usein myös pysähtyä pohtimaan itseäni, asennettani, taitojani ja tekemisiäni suhteen rakentajana, kouluttajana ja koirieni elämien keskeisimpänä ihmisenä. Vivan saapuminen lähetti minut opettavaiselle matkalle itseeni ja voi miten mielenkiintoinen tuo matka onkaan tähän asti ollut. Varmaksi tajuamiani asioita ovat muun muassa se, että koiraharrastaminen on vain ihan parasta elämässä ja se, että bordercollie on ihan unelmieni rotu monimutkaisine mielen kiekuroineen ja haasteineen.



Lähestyvä kevät saa minut odottamaan yhteisiä tokotreenejä ulkosalla, ehkäpä myös reissuja sinne tänne pitkin Suomea. Viime kevät ja kesä olivat spesiaaleja sen takia, että meidän elämää ilostutti – toisinaan myös järisytti – yhtä aikaa maailman söpöin, ihanin, helpoin, vaikein ja ärsyttävin pentu. Videolla lähinnä kolmea ensimmäistä.  Tämä kevät ja kesä tulevat olemaan spesiaaleja sen takia, että nyt tuo pentu on jo vuoden verran viisastunut, kasvanut ja kehittynyt, ja että saan taittaa matkaa yhdessä eteenpäin tuon pennun kanssa itsekin viisastuneena, kasvaneena ja kehittyneenä.