3. elokuuta 2021

Viisaudesta harmaantunut kuono

0 kommenttia

 

Neela vietti taannoin 10-vuotissyntymäpäiviään. Pikkukoira on hammasvaivoja lukuunottamatta säilynyt onneksi hyvinvoivana ja terveenä! Mikään ei ole parempaa kuin mennä kotikotiin ja tavata ensimmäisenä iloisena pörröistä häntäänsä huiskuttava Neela.


Nämä kuvat ovat huhtikuulta, kun käytiin Neelan kanssa kaksin kuvausreissulla. Se silminnähden nautti siitä, että pääsi taas namipalkalla tekemään kuvaustemppuja ja näyttämään kauniilta kameran edessä. Kierrettiin keskustassa, rannalla ja harjulla, pikkukoira ja minä.

Vivan ja Jaffin pennut, osa 2

0 kommenttia

Käytiin ensimmäisen kerran katsomassa pentuja, kun ne olivat kolmen vuorokauden ikäisiä. Mitä pötkylöitä! Vasemmalta oikealle syntymäjärjestyksessä poika, tyttö, tyttö, poika ja poika. Nimesin ne itselleni Ykköspojaksi, Topakaksi Tädiksi, Delfiinitytöksi, Trikkipojaksi ja Nättipojaksi. 


Tässä vielä kädestä otetut kuvat samassa järjestyksessä:

Ensimmäisen viikon aikana Viva ja sen myötä pennut sai ripulin, joten pennuille haettiin lisänesteytystä. Tästä kuitenkin kaikki toipuivat hyvin! 11 vrk ikäisinä tytöillä alkoi jo silmät autea. 21 vrk iässä pennut maistelivat kiinteää ruokaa. Heinäkuun helteet vaikuttivat kyllä pentuihinkin ja niillä oli ilmeisen kuuma. Osa keksi viilentyä matalassa vesilautasessa.

Seuraavan kerran tavattiin pennut 3,5 viikon ikäisinä. Silmät ja korvat olivat auki, ja tyypit olivat jo paljon enemmän koiria. Ehkä kuitenkin vielä vähän marsunpoikasia. ♥ Pennut olivat jo laajentaneet reviiriään asunnossa ja tutkivat reippaasti paikkoja.

Kolmannen kerran kävin katsomassa pentuja, kun ne olivat 5,5-viikkoisia. Tällöin tiesin jo kumpi tytöistä on mun pentu: ensimmäisenä syntynyt Topakka täti! Kahdessa viikossa tapahtuu pennun elämässä kyllä paljon: nyt tyypit temmelsivät ympäri asuntoa, leikkivät, tutkivat, ottivat kontaktia, haastoivat sisaruksia leikkiin ja myös Viva leikitti pentujaan pitkään. Käytettiin pentuja myös ulkona, ja kaikki olivat tosi reippaita. Topakka täti (Tika) ja Nättipoika valloittivat ympäristöä hieman uhkarohkeinakin, kun muut pennut pysyttelivät vähän maltillisemmin lähellä – joskin rohkeasti nekin tutkien ja liikkuen.


Päivittelen tähän jatkoksi vielä 7-viikkoiskuvat, kun käydään pentujen kanssa laitsalla. Sitten alkaakin pentuarki oman pennun kanssa ja Vivakin palaa vihdoin kotiin! Koitan saada aikaiseksi kirjoittaa vastaavia viikkokoosteita tänne kuin Vivankin pentuajasta kirjoitin. Niitä on ollut ihan todella antoisaa lukea nyt myöhemmin ja saada vähän ideoita siihen, mitä lähtee taas pennun kanssa puuhaamaan. Ilmoittauduin jo tänään ensimmäiselle pentukurssillekin, jännää!

Vivan ja Jaffin pennut, osa 1

0 kommenttia

 Hiphei! Laitan tänne blogin puolelle muistiin päivämääriä ja numeroita Vivan tiineyden osalta. Uskon vahvasti, että puhelimeni muistiinpanoineen hajoaa tai katoaa ennemmin kuin Blogger kaatuu tai lopettaa toimintansa :D

Viva aloitti kuin aloittikin juoksunsa 9.4.2021. Koitettiin astutusta jo 11. päivänä juoksun alusta eli 19.4., mutta ei ollut vielä lähelläkään – koirat vaan juoksentelivat laitumella ja Viva väisti alta. Ajelin seuraavana päivänä uuden reissun Jaffin luo ja merkit olivat jo paremmat, mutta ei ollut oikea päivä sekään. Sen sijaan ensimmäinen astutus onnistui 21.4. eli 13. pv ja toinen astutus 22.4 eli 14. pv juoksun alusta. Astutukset menivät hyvin, olivat tosi luonnollisia ja helppoja! Ja pariskunta näin kaunis:

Onnistuneista astutuksista alkoi sitten tiineyden merkkien tarkkailu ja odottelu. Mitään suuria muutoksia ruokahalussa tai käyttäytymisessä ei näkynyt. Kolmannen viikon kohdalla Vivan ikenet olivat hieman vaaleat, neljännen viikon kohdalla tuli pientä vuotoa ja viidennellä viikolla oli hieman turvotusta nisissä. Seurasin Vivan vyötärönympärystä ja painoa viikottain. Ensimmäisen kerran vatsalinjassa alkoi näkyä silminnähtävää muutosta 37 vrk kohdalla. 

7 vrk: vyötärö 46 cm, paino 15,2kg
14 vrk: vyöytärö 46cm
21 vrk: vyötärö 46cm, vaaleat ikenet
28 vrk: vyötärö 46cm, pientä vuotoa
35 vrk: vyötärö 47cm, hieman turvotusta nisissä
38 vrk: vyötärö 47,5cm
42 vrk: vyötärö 53cm, paino 15,5kg
49 vrk: vyötärö 54cm, paino 16,5kg
53vrk: vyötärö 57cm (kuva alla)

Viva lähti kasvattajalle mammalomalle reilua viikkoa ennen laskettua aikaa. Lämmöt 20.6. edelleen 38.2–37.8,  21.6. lämmöt 37.5. ja 23.6. lämmöt kävivät alhaalla. Ja aika jämptisti se synnytti 63–64 vrk välisenä yönä kolme poikaa ja kaksi tyttöä, sekä yhden enkelitytön. ♥ Pentujen syntymäpainot olivat 370–430g. Synnytyksessä kaikki oli mennyt hyvin, ja Vivan synnytys oli luonnollinen ja se alkoi hoitamaan pentujaan hienosti. Pentujen painot nousivat 35–55g vuorokaudessa. 

23. maaliskuuta 2021

Nähdäkseen sammuvan auringon hehkun

0 kommenttia

Kevät on tunnelmaltaan lämpöisten auringonlaskujen aikaa. Ja miten niitä onkaan ollut niin paljon! Enpä tiedä miten voisin niitä paremmin viettää kuin Vivan kanssa – yllä siis muutama muisto noista hetkistä. Toivoisin saapuvan kevään tuovan mukanaan valon ja lämmön lisäksi myös Vivan juoksut. Odotellaan, odotellaan...

8. maaliskuuta 2021

Viva kolme vuotta

0 kommenttia

 

Niin on Viva saavuttanut kypsän kolmen vuoden iän! Aikuispaino sillä on noin 14,2 kg ja korkeus jossain 50 senttimetrin tienoilla. Viva on omaan silmääni kovin kaunis, ja sen kroppa on elastinen. Hännän mukana heiluu edelleen koko koira. ♥ Viva kävi myös polvi- ja silmätutkimuksissa: polvet 0/0 ja silmät edelleen terveet. 

5. maaliskuuta 2021

Paimentamassa!

0 kommenttia

 

Kyllä se on niin, että koiran kroppa pääsee oikeuksiinsa liikkeessä – siinä alkuperäisessä, mihin se on jalostettu. Toivotaan, että säät paranee pian, jotta pääsemme uudestaan paimennuksen pariin!

25. helmikuuta 2021

Helmeileviä helmihankia

0 kommenttia

 

Talvi on ollut kunnon talvi, pitkästä aikaa. Helmikuun hanget ovat helmeilleet usein auringon viileistä säteistä. Välillä on paleltu, välillä sukellettu hankeen molemmat yhtä innoissamme.

24. tammikuuta 2021

Onnella on vain nykyisyys

2 kommenttia

Niin vain on aika vierinyt, pentu kasvanut ja blogi jäänyt. Palasin taannoin Vivan pentuaikojen teksteihin miltei kyynel silmäkulmassa. Kasvoilla kuitenkin hymyisä katse. Niistä ajoista tuntuu olevan ikuisuus! Koska tämä on tällainen julkinen päiväkirja, ajattelin tulla kirjoittamaan taas yhden lyhyen luvun jatkoa – ehkä sitten taas parin vuoden päästä palaan tämän tekstin pariin lämpimästi muistellen. Ei kukaan varmaan enää edes lue blogeja! Mutta en voisi olla iloisempi siitä, että Vivan pentuaikana tuli päivitettyä niin aktiivisesti: ne viikkokoosteet ovat ihan kultaakin arvokkaampia muistoja nyt kun kotona häärii aikuistunut koira.

Vuonna 2020 Viva sai tokosta ensimmäisen koulutustunnuksensa, sillä kävimme vuoden koetauon jälkeen nappaamassa kahdet voitokkaat ykköstulokset. Viimeisistä kokeistaan Viva sai ensin 196 ja sitten täydet 200 pistettä, eli vuoden ahkera treeni todella tuotti tulosta. Toko on vienyt mennessään, mutta niin on kyllä agilitykin. Sen sijaan Vivasta ei tullut tanssivaa tokokoiraa, sillä alun ahkerista treeneistä ja innostuksesta huolimatta koiratanssi on karsiutunut meidän treenilistoilta pois satunnaista temppuilua lukuunottamatta. Lisäksi olemme aktivoituneet canicrossissa, ja vuoden 2020 keväällä aloimme juosta säännöllisemmin. Onnea on aktiivinen koira, joka pitää omistajansakin aktiivisena!

Viva on ollut ihan lottovoitto. Terve, hyvärakenteinen, hyväpäinen, nätti ja maailman rakkain. Se on opettanut paljon bordercollien sielunelämästä ja jättänyt vähintään yhtä paljon kysymysmerkkejä. Sen kanssa saan jatkuvasti oppia lisää ja kehittää osaamistani sekä tietotaitoani. En voisi koirasta enää kiitollisempi olla. Vivan kanssa jokaisessa päivässä on ihan hirvittävän paljon elämäniloa ja naurua, sillä se ei ole lakannut jakamasta sitä ympärilleen. Vivasta edelleen kysytäänkin että onko se pentu, ja kysymys kuvaa mielestäni Vivan luonnetta aivan mahdottoman hyvin. Se on äärettömän iloinen, mutta samalla niin kiltti. Nyt odotan jännittäen milloin se mahtaa aloittaa juoksunsa, sillä sille on suuria suunnitelmia (joista uskallan täällä autioituneen blogin puolella jo vähän vinkata ). Olen ryhdistäytynyt myös Vivan kropan huollossa ja jumppaamisessa, sillä haluan sen olevan fyysisesti mahdollisimman valmis projektiin – vaikka se hyvässä kunnossa toki muutenkin on ollut.

Keväästä syksyyn

Mutta palataan vielä vähän menneeseen. Vuosi 2020 sisälsi seikkailuja ja ikimuistoisia yhteisiä hetkiä. Toki eri tavalla kuin normaalimpina vuosina, mutta ehkä jopa siksi aiempaa merkittävämmin. Pikkuinen Neela ei enää asu luonani Tampereella vaan vanhempieni luona, mutta sillekin kuuluu hyvää. Toivoisin kyllä, että se voisi olla täällä, mutta jo vuoden ajan ratkaisu on nyt ollut tämä. Neela kuitenkin onnellisesti huolehtii, että vieraat pysyvät takapihalta poissa ja huusholli pystyssä. Voi pikku Nuu, se täyttää tänä vuonna jo täydet kymmenen vuotta! Aina kun Viva ja Neela tapaavat toisensa, niin ne kyllä salaa tykkäävät toisistaan ihan samalla tavalla kuin aiemmin. Ja minä tykkään mun pystykorvaisista koirista yhä enemmän ja enemmän.

Onnella on vain nykyisyys, ja vaikka maailmassa on tällä hetkellä moni asia kummasti, on nykyisyys siksi melkoisen hyvä: onnea täynnä. Katsotaan millainen tästä vuodesta tuleekaan.